Supermanilla, Teräsmiehellä, ei ole mennyt 2000-luvun valkokankailla erityisen hyvin. Sekä Bryan Singerin että Zack Snyderin uusintayritykset (2006, 2013) olivat ilottomia. Synkistely voi sopia Batmanille, mutta ei pääväreissä liihottavalle kunniakansalaiselle.
Ohjaaja-käsikirjoittaja James Gunn on aiemminkin tuonut sarjakuvafilmatisointeihin onnistunutta huumoria Suicide Squad ja Guardians of the Galaxy -elokuvissaan. Teräsmiehen elvyttäjäksi hän on nappivalinta.
Uuden jatkumon starttaava Superman ei haaskaa aikaa työlääseen alkuperätarinointiin vaan heittää katsojan keskelle maailmaa, joka on jo täynnä supersankareita ja -konnia.
Itse Superman näyttää kohdanneen juuri voittajansa. David Corenswet tekee raikkaasti pääroolin, ja Nicholas Hoult häärii kutkuttavan ilkeänä Lex Luthorina.
Ystävien ja vihollisten joukko on laaja tehokkaasta toimittajasta Lois Lanesta (Rachel Brosnahan) ihastuttavan lesoon Vihreään Lyhtyyn (Nathan Fillion). Pakka pysyy koossa, kun hahmojen taustoja ei liikaa selitellä.
Erityisen hauska tuttavuus on vakavammissa sovituksissa sivuutettu Krypto. Superälykkyys ei superkoiran moniin supervoimiin kuulu, vaan kyseessä on hyvin koiramainen koira. Joka lentää viitta hulmuten.
Päähenkilön trikoot näyttävät upeilta. Muutenkin Judianna Makovskyn pukusuunnittelu ja visuaalinen ilme ylimalkaan tekevät kunniaa varhaisten sarjakuvien värikkäälle maailmalle.
Turhiakin täytteitä juonessa on mukana. On aivan tarpeetonta selitellä, kuinka se naamioituminen nössöjournalisti Clark Kentiksi onnistuu pelkillä silmälaseilla.
Kun mukana on vaikka mitä mustaa aukkoa ja Godzillan kokoista liskoa, tarinan kannalta olennaisempi ongelma jää ohuelle käsittelylle. Vanhalla mantereella roihahtava konflikti näyttää hätäiseltä sekoitukselta Ukrainan ja Lähi-idän sotia.
Mediassa on kerrottu Yhdysvaltain konservatiivien kitkeristä reaktioista. En ihmettele. Syitä on muitakin kuin Superman itse, joka on tietysti aina ollut paperiton Maahan muuttaja.
Hirmuvaltion presidentti (Zlatko Burić) on kuin slaavilainen Donald Trump. Ei-toivotut ihmiset passitetaan ulkomailla tai tässä tapauksessa pikku-universumissa sijaitsevaan ankeusvankilaan. Värvätty apina-armeija tuuttaa disinformaatiota nettikeskusteluihin.
Yhteiskuntasatiiri ei ole siis erityisen hienovaraista. Mutta Gunn saa nivottua kritiikkinsä nautittavasti yhteen Supermanin kirkasotsaisen hahmon ja kepeän kesäviihteen kanssa.