Korkeakouluopiskelijoiden kohtalo oli pandemian aikana melko toivoton, mutta nyt lähes normaalin opintovuoden vietettyäni voin sanoa, että valoa on vihdoin tunnelin päässä.
Aloitin opintoni Helsingin yliopistossa syksyllä 2020, eli olen osa kuuluisaa koronafuksien vuosikurssia, jonka ensimmäinen opintovuosi kului lähes kokonaan neljän seinän sisällä. Ensimmäisestä vuodesta ei siis jäänyt kauheasti muisteltavaa, mutta samaa ei onneksi voi sanoa enää toisesta vuodesta.
Olen päässyt kuluneen vuoden aikana esimerkiksi sitsaamaan sydämeni kyllyydestä, viettämään railakasta opiskelijavappua ja järjestämään yli sadan hengen itsenäisyyspäivän juhlaa Suomenlinnassa. Kun opiskelijaelämä on nyt toden teolla alkanut, olen huomannut, kuinka ainutlaatuista aikaa tämä on.