Kolumni: Kuusi mil­joo­naa mur­hat­tua vel­voit­taa si­nut­kin kat­so­maan pa­huut­ta silmiin

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Pääkirjoitus

Edus­kun­taan on vaikea päästä ilman rahaa, muttei täysin mah­do­ton­ta, jos taitaa somen – se alkaa olla ainoa ase rahan valtaa vastaan

Matti Määttä (ps.) ylsi Lapista varakansanedustajaksi some-kampanjan avulla.
Matti Määttä (ps.) ylsi Lapista varakansanedustajaksi some-kampanjan avulla.
Kuva: Henripekka Kallio
Pääkirjoitus // 7.6.2023

Jos haluat Lapista eduskuntaan, siihen tarvitaan paljon rahaa – omaa tai muiden lahjoittamaa. Alle 30 000 euron vaalibudjetilla läpi meno on erittäin epätodennäköistä, eikä 40 000 euroakaan välttämättä riitä. Näin voidaan päätellä kansanedustajien ja varakansanedustajien Valtiotalouden tarkastusvirastolle jättämistä vaalirahoitusilmoituksista.

Lapin vaalipiirin kallein vaalikampanja oli Markus Lohella (kesk.), lähes 68 000 euroa. Muut mitalisijat menivät Heikki Auttolle (kok., 64 000) ja Katri Kulmunille (kesk., 59 000). Kaisa Juuso (ps.) käytti kampanjaansa noin 40 000, äänikuningatar Sara Seppänen (ps.) 34 000 ja Johanna Ojala-Niemelä lähes 33 000 euroa. Rannalle jääneistä ehdokkaista tyyrein kampanja oli Mikkel Näkkäläjärvellä (sd., 45 000). Neljä vuotta sitten kallein kampanja oli Mikko Kärnällä (kesk., 68 000) perässään Autto (67 000) ja Kulmuni (60 000).

Etelässä läpi menoon tarvittiin vieläkin suurempia summia. Eurokuningatar oli 2019 vaalin tavoin Elina Valtonen, jonka kampanja maksoi 137 000 euroa. Neljä vuotta sitten summa oli 116 000 euroa. Valtonen, kuten moni muukin tunnettu ehdokas, ei käyttänyt vaalityöhönsä juuri lainkaan omaa rahaa. Vaalikampanjoiden rahoittajina toimivat yksityisten ihmisten lisäksi yritykset, yhdistykset ja varsinkin vasemmiston osalta ammattiyhdistysliike. Valtaosa ehdokkaista maksoi silti kampanjansa pääosin tai kokonaan itse.

Laki velvoittaa eduskuntaan valitut ja varasijalle jääneet ilmoittamaan lahjoittajiensa nimet, jos tuki ylittää 1 500 euron rajan. Useimmilla ehdokkailla on tukiyhdistys- tai ryhmä, jonka kautta rahoitusta ohjataan. Tukiryhmän keräämien varojen antajien nimi kerrotaan vain, jos ilmoitusraja ylittyy.

Eduskuntaan on yhä mahdollista päästä myös nollabudjetilla, mutta se vaatii tunnettavuuden lisäksi some-taitoja. Tästä malliesimerkki on Oulun äänikuningas Sebastian Tynkkynen (ps.), joka ei käyttänyt kampanjointiin euroakaan – some-tykitys tuotti reilut 17 000 ääntä. Eduskuntapaikkaan ylsi muutama muukin nollabudjettiehdokas, joita yhdistää paitsi some ja nuoruus myös nuori äänestäjäkunta. Somessa tunnetut, muuten tuntemattomat Joakim Vigelius (ps.) ja Miko Bergbom (ps.) keräsivät yli 10 000 ääntä Pirkanmaalta poliittisilla Tiktok-videoillaan. Tiktok oli myös kemiläisen Matti Määtän (ps.) salainen ase, joka tuotti 2 791 ääntä ja varakansanedustajan paikan.

Vuoden 2023 eduskuntavaaleja pidetään ensimmäisinä Tiktok-vaaleina, mutta some oli vahvasti esillä myös edellisissä, 2019 vaaleissa. Somen merkitys vaalituloksissa todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa, mikä on vain hyvä asia, jos se alentaa rahallista kynnystä päästä päättämään kansakunnan asioista. Demokratia ei toteudu täysimääräisesti, jos päättäjäksi pääsemisen pahin este on tyhjä lompakko.

P.S.

Venäjä jatkaa sotarikosten tehtailua Ukrainassa. Kahovkan padon räjäytys ja sitä seurannut Dneprjoen tulva on tuorein näyte Putinin armeijan julmasta piittaamattomuudesta. Valtavan ekokatastrofin jälkien siivoaminen vie vuosikymmeniä. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel vakuuttaa, että Venäjä tullaan saattamaan vastuuseen tästäkin sotarikoksestaan. Kertomatta jäi, miten se tapahtuu. Lähetetäänkö Venäjälle lasku kaikista sen tekemistä tuhoista vai komennetaanko Putinin porukat sodan jälkeen remonttireissulle Ukrainaan?