Suomi arvioidaan usein aivan maailman kärkeen, kun vertaillaan yhteiskuntien toimivuutta, demokratian tilaa tai vaikkapa lehdistönvapautta.
On todella hienoa, että olemme onnistuneet rakentamaan yhteiskunnan, jossa vallitsee niin vahva sisäinen luottamus – niin luottamus ihmisten välillä kuin luottamus yhteiskunnan instituutioihin – että pääsemme täysimääräisesti nauttimaan toimivan yhteiskunnan tuomista hyödyistä.
Vaikka se meitä itseämme aina yhtä paljon hämmästyttääkin, niin YK:han on viimevuodet arvioinut Suomen vuodesta toiseen maailman onnellisimmaksi maaksi.
Tästä näkökulmasta katsottuna kotimaan poliittinen keskustelu onkin viime viikkoina vaikuttanut kovin erikoiselta: aivan kuin keskustelijoiden keskinäinen luottamus olisi yhtäkkiä kadonnut kokonaan.
On ymmärrettävää, että kun vaalituloksen perusteella valta vaihtuu, se harmittaa oppositioon jääviä.
Vaalien tulosta tulee kuitenkin kunnioittaa ja tältä pohjalta Suomi sai kuukausi sitten uuden eduskunnan enemmistön luottamusta nauttivan hallituksen.
Ja kaikista kuohuista, anteeksipyynnöistä, pelisääntökeskusteluista ja sosiaalisen median älämölöistä huolimatta uusimpien mielipidetiedustelujen mukaan myös äänestäjät antavat selvän tukensa hallitukselle ja pääministeri Orpon rauhalliselle ja määrätietoiselle tyylille johtaa.
Omakin havaintoni lukuisista keskusteluista useissa kesätapahtumissa ympäri Suomen on se, että äänestäjät kaikkein hartaimmin toivovat, että kunpa päättäjät vain hoitaisivat hommansa eivätkä liikaa kiistelisi.
Politiikassa kielenkäyttö lienee ollut värikästä antiikin ajoista lähtien, mutta sosiaalisen median mukaantulo on aivan ilmeisesti kärjistänyt poliittista keskustelukulttuuria kaikissa maissa, joissa tiedonvälitys on vapaata. Tutkijat laskevatkin somen kärjistävälle vaikutukselle keskeisen roolin esimerkiksi Yhdysvaltoja viime vuosina rajustikin repineissä poliittisissa vastakkainasetteluissa ja Britannian EU-eroon johtaneessa täpärässä kansanäänestyksessä.
Kun uusi hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon ohjelmastaan, oli Suomenkin eduskunnan salikeskustelussa havaittavissa samoja kärjistyneitä sävyjä, jotka somekanavissa ovat tulleet tutuiksi.
Olisikin todella hyvä, jos me kaikki päättäjät pysähtyisimme jatkuvan somettamisen sijaan loppukesäksi vaikkapa lukemaan poliittista historiaa.
Sieltä voisi oivalta, kuinka Suomi on pystynyt historian saatossa hyvällä tavalla kulkemaan vastavirtaan, vaikka suuret kehityskulut olisivat samaan aikaan vieneet aivan toiseen suuntaan.
Yhteiskunnallisen keskustelun polarisoituminen ei ole väistämätöntä, vaan voimme itse vaikuttaa siihen, millaiseksi keskustelukulttuuri kehittyy. Itse ainakin lupaan tehdä lujasti töitä sen puolesta, että se kehittyy nykyistä rakentavammaksi.