Suomen ja Ruotsin Nato-polun isoimmat kivet – Turkki ja Unkari – ovat yhä paikoillaan, mutta pienempiä on saatu pyöriteltyä pois puolustusliittoon matkaavien tieltä. Tosin matkaa tehdessä on jo opittu, että reissu on pitkä, eikä kaikkia lohkareita ole välttämättä vielä havaittu.
Eduskuntapuolueet ovat pohtineet sitä, pitäisikö Nato-liitoslaki tehdä valmiiksi jo kuluvalla vaalikaudella. Puolueet neuvottelivat tästä perjantaina puhemies Matti Vanhasen johdolla tilanteessa, missä sdp, keskusta, kokoomus ja vihreät liputtivat jo nopean prosessin puolesta. Neuvottelujen jälkeen muutkin ovat myöntymässä tähän.
Vanhanen ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) esittivät aiemmin, että Nato-laki tulisi jättää seuraavalle eduskunnalle, jos Unkarin ja Turkin ratifiointipäätös viipyy. Presidentti Sauli Niinistö ei ole ottanut asiaan kantaa, vaan todennut, että kyse on eduskunnan asiasta.
Perustuslakivaliokunta on linjannut, että eduskunta voi päättää Nato-jäsenyydestä yksinkertaisella enemmistöllä. Linjaus ei muuttanut mitään, sillä kun asiasta äänestettiin toukokuussa 2022, valtioneuvoston myönteinen Nato-kanta voitti äänin 188-8. Valiokunta ei ottanut kantaa siihen, milloin päätös asiasta pitäisi tehdä, vaan totesi, että sekä nopea että hitaampi aikataulu ovat mahdollisia.
Lopullisen mietinnön asiasta laatii ulkoasiainvaliokunta, joka aloitti työnsä viime tiistaina. Eduskunnan suuri sali linjaa mietinnön pohjalta sen, hakeutuuko Suomi Naton jäseneksi vai ei.
Suomen Nato-jäsenyydestä vallitsee niin suuri poliittinen yhteisymmärrys, ettei Natoon liittymistä koskevan lain valmistelua ole mitään syytä lykätä vaalien yli. Vuoden 2019 vaaleissa valittu eduskunta on päättänyt viedä Suomen Natoon ja sen on hoidettava työnsä loppuun.
Vaikka Turkki ja Unkari pyrkivät hidastamaan prosessia, meidän ei pidä tehdä sitä itse.
Vasemmistoliitto on pontevimmin vastustanut nopeaa aikataulua – se haluaisi jäädä odottelemaan Turkin ja Unkarin ratifiointeja. Puolue on perustellut (LK 10.2.) näkemystään sillä, että näin Suomi pitää aikataululangat omissa käsissään, eikä luovuta niitä Erdoganille ja Orbanille. Ontuva perustelu kertoo siitä, ettei vasemmistoliitossa ole vieläkään päästy yli Nato-shokista.
Päättäjät ovat epäilemättä varautuneet jo siihenkin, että Turkki ja Unkari ratifioivat Suomen, mutteivät Ruotsin jäsenyyttä. Vaikka ”käsi kädessä” on yhä virallinen linja, matkakumppanin jättäminen tulee väistämättä eteen, jos ratifiointi siirtyy Ruotsin osalta hamaan tulevaisuuteen. Terve itsekkyys on tarpeen, sillä Suomi tarvitsee puolustusliiton tarjoamaa suojaa Ruotsia enemmän.
On myös hyvä muistaa, ettemme hakeneet Naton jäsenyyttä alunperin yhdessä, vaan yksin – Ruotsi hyppäsi junaamme myöhemmin.
P.S.
Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen metsistä korjattiin viime vuonna puuta 75 miljoonaa kuutiota, mikä oli kaksi miljoonaa kuutiota vähemmän kuin 2021. Uutta puuta kasvoi tilalle samassa ajassa 103 miljoonaa kuutiota. Kun metsiin kertynyt kuollut puu huomioidaan, elävän puun määrä lisääntyi kaikkiaan noin 14 miljoonalla kuutiolla. Tässä ei ole sinänsä mitään poikkeuksellista, sillä hakkuut eivät ole ylittäneet kasvua kertaakaan kymmeniin vuosiin, vaikka viime aikojen hiilinieluromahduspuheista voisi niinkin päätellä.