Istumme tätini kanssa keittiössä gákti edessämme, kahvikupit turvallisesti käden ulottuvilla. Olemme tärkeän tehtävän äärellä purkaessamme vanhasta puvusta verkapaloja talteen uutta varten. Ratkojat kädessämme irrotamme verkaa kankaasta höpötellen ja kahvia hörpiskellen, istuen välillä hiljaisuus välissämme, omiin ajatuksiimme uppoutuneena. Purkaminen on meditatiivista puuhaa käsien toistaessa monotonista liikettä silkkisen kankaan liukuessa veden lailla sormien välissä.