Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Arvojen kuop­paus alkaa näkyä

Uutiset lasten ja nuorten voinnista ja erityisesti heidän käyttäytymisensä oireistosta ovat olleet otsikoissa. Esimakua antoi keväinen kouluampuminen Vantaalla, missä 12-vuotias ampui tovereitaan. Herättikö se vastuulliset ja päättäjät? Ei!

Yksittäiset koulut ovat kiireellä tehneet päätöksiä kännyköiden tuntien aikaisesta sijainnista, tosin jo myöhässä ongelmiin nähden. Nykytekniikka on eittämättä yksi syy koulujen ja lasten sekä perheiden ongelmiin.

Ruokapöydässäkin molemmilla vanhemmilla on puhelimet nokkansa alla ja nuorilla samoin. Mitään järjellistä kanssakäymistähän se ei ole, saati läsnäoloa! Tämä näkyy jopa ravintoloissa, missä isällä on lippis päässä.

Vasenvihreä politiikka alkoi riisua kouluistamme kristillistä arvopohjaa. Aamun avauksia ei enää pidetty hartauksien hengessä, kuten silloin kun olin lapsi.

Uskonnon opetuksesta tuli löysäilevä, anteeksi pyytelevä aihealue, jonka säilymisestä ei edes kirkko ilmaissut huoltaan. Miksipä olisikaan, kun se meni mukaan liberalismiin ja arvokirjansa Raamatun alasajoon jumalankieltäjäpoliitikkojen johtamana.

Kirjoittaja kaipaa raamatullista otetta lasten kasvatukseen.
Kirjoittaja kaipaa raamatullista otetta lasten kasvatukseen.
Kuva: Maiju Pohjanheimo

Nyt uutisoidaan lasten joukkokokoontumisista, missä hakataan jotakin tai joitakin heikompia. Katsojia jopa 50, kertoo poliisi. Heräämisen aika meni jo!

Opettajat alkavat olla mahdottoman edessä, kun kouluun tulee oppilaita, joilla ei ole minkäänlaista aikuisen kunnioitusta. Opettajat ovat fyysisen ja henkisen väkivallan kohteina, joka on ennen kuulumatonta. Opettaja oli ennen yhteisön arvostetuimpia jäseniä.

Yksi varma syy tähän on se, että maassamme alettiin toteuttaa vasenvihreiden ja sosiaalidemokraattien yhteistoimin kaiken kristillisyyden riisumisen politiikkaa nimenomaan kasvuikäisten opetuksesta ja maailmasta. Kouluissa eivät saa uskonnolliset tahot mitään sijaa, mutta Seta saa käydä kertomassa, että sukupuolia on enempi kuin kaksi.

Hulluudelle ja sen sanomalle edellä mainitut tahot ovat vaatineet tilan ja enemmistön tila on mennyt pieneksi, ellei kokonaan pois. Eivätkä kirkko tai uskonnollisuutta arvoina pitävät puolueet ole kyenneet puoliaan pitämään. Siksi olemme pian huutavassa hukassa lastemme ja nuortemme kanssa.

Historia, erehtymätön totuuden kertoja, todistaa, että kaikkialla siellä, missä kristillinen sanoma alkoi saada sijaa ihmisissä ja heidän kautta yhteiskunnassa, hyvinvointi kaikilla tasoilla parani. Tämä aika todistaa, että kaikkialla siellä, missä näistä arvoista on luovuttu jopa lainsäädännöllä kiristäen, valtaa saatana annetun tilan ja tulokset ovat luettavissa.

E. Tapani Savolainen