Reippaan kävelymatkan jälkeen inarilainen metsä väistyy. Niityn kaukaisimmassa nurkassa hymyilee kohde, jonka olen halunnut jo pitkään nähdä. Syysaurinko somistaa Pielpajärven erämaakirkkoa ja lämmittää meitä tulijoitakin.

Hetki ei ole aivan täydellinen. Keltaisessa koivikossa, jo paljon ennen ensimmäiseksi näkyvää päivätupaa, kulkuamme on tahdittanut ilmaa halkova pörinä. Se saa melkein jopa toivomaan, että ääni lähtisi miljoonasta paarmasta.