Käki kukkuu kaukaisuudessa. Peipon viserrys kuuluu lähempää, ja pian siihen yhtyy myös muita lintuja. Suopursun huumaava tuoksu täyttää ilman. Aurinko on kadonnut pilvien taakse, mutta siitä huolimatta on valoisaa, vaikka kello lähestyy kolmea aamuyöllä. Esa Aalto pysähtyy suon laitaan ja kaivaa muistilehtiönsä esiin. Hän alkaa kirjata ylös kuulemiaan lintuja. Peippo. Keltavästäräkki. Kirjosieppo. Ehkä käpylintukin. Kirjattuaan havaintonsa ylös, Aalto jatkaa matkaansa kohti seuraavaa laskentapistettä etsien reittiä upottavan suon halki. Välillä kasvillisuus pettää alta ja Aalto uppoaa turpeeseen polviaan myöten.
Ollaan Ylitornion Mustiaavalla, käynnissä on Metsähallituksen linnustoselvitykset luonnonsuojelualueilla. Mustiaapa-Kaattasjärven alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon, joten siellä suoritetaan säännöllisesti seurantaa ja arviointia alueen luontotyyppien ja lajien tilasta, sekä tehtyjen suojelutoimenpiteiden riittävyydestä.
Esa Aalto kiertää kahdeksan kilometriä pitkän reitin suoalueella, ja pysähtyy vähintään 100 metrin välein kuuntelemaan lintujen ääniä.
– Pohjoisessa on niin vähän lintuja, että pysähtyminen 100 metrin välein yleensä riittää. Etelässä, missä on enemmän lintuja, on pysähdyttävä useammin, Aalto kertoo.
Aalto kuuntelee lintujen laulua ja muuta ääntelyä, ja merkitsee kuulemansa linnut lomakkeeseen joko pääsaralle tai apusaroille. Pääsarka ulottuu 25 metrin päähän laskentalinjalta sen molemmin puolin, apusarka alkaa pääsaran ulkopuolelta. Lisäksi on merkattava ylös luontotyyppi. Se vaatii välillä vähän miettimistä. Onko kyseessä koivuletto vai räme?
– Luontoa ei pysty luokittelemaan, sillä se on jatkumo, Aalto sanoo.
Laskennat tehdään yöllä
Laskennat on tehtävä alkukesällä, sillä silloin linnut laulavat eniten.
– Kun muuttolinnut tulevat takaisin alkukesästä, ne laulavat melkein vuorokauden ympäri, silloin on hyvä tehdä laskentaa, Aalto kertoo.
Yllättäen myös lämpötila vaikuttaa lintujen lauluaktiivisuuteen. Sen takia laskennat on tehtävä yöllä. Yleensä Aalto aloittaa laskemisen kahden-kolmen aikaan aamuyöstä ja lopettaa aamulla kuuden ja kahdeksan välillä. Pilvisinä ja viileinä aamuina laskentaa voi jatkaa pidempään. Kun taivas on selkeä ja ilma alkaa lämmetä jo aikaisin aamulla, loppuu myös laulu.
– Juhannuksen jälkeen ei kannata enää laskea. Kun pesinnät etenevät, niin linnut hiljenevät sitä mukaa, Aalto kertoo.
Lajit siirtyvät pohjoiseen
Esa Aalto on ollut laskemassa lintuja Ylitornion alueella viimeksi noin 10 vuotta sitten. Joidenkin lintulajien määrissä on tänä aikana tapahtunut dramaattinen muutos.
– Vesilinnut ovat vähentyneet todella paljon. Ja hömötiaisia oli todella vähän, vain muutama koko laskennan aikana. Kuukkeleita emme havainneet laskennassa yhtään, Aalto päivittelee.
Vaikka monet lajit ovat vähentyneet, ovat toiset sen sijaan lisääntyneet. Yleisesti ottaen suuntaus näyttäisi olevan, että eteläiset lajit siirtyvät pohjoiseen, ja pohjoiset lajit väistyvät niiden tieltä.
– Peipot ovat runsastuneet pohjoisessa, kun taas järripeippo ja etenkin pajulintu ovat vähentyneet reilusti. Kaikkien lajien elinympäristöt siirtyvät nyt pohjoiseen, Aalto kertoo.
Ilmaston lämpeneminen lienee pääasiallinen syy muutokseen, mutta nykyinen metsätalous näyttäisi vievän muutosta samaan suuntaan.
– Täälläkin metsä loppuu heti suojelualueen rajalle, kaikki varsinaiset metsäkankaat on hakattu ja tilalla on vain tuollaista pusikkoa. Monet pohjoiset lajit, kuten kuukkeli ja hömötiainen vaativat kunnon metsää. Sen sijaan eteläiset lajit eivät useinkaan ole niin vaativia elinympäristöjen suhteen, vaan viihtyvät kaikenlaisissa pöheiköissä, Aalto kuvailee.
Tämän lisäksi hakkuissa vapautuu ravinteita, mikä myös suosii eteläisiä lajeja.
Uhat suojelualueen ulkopuolella
Metsähallituksen erikoissuunnittelija Stefan Siivonen kertoo, että linnuston tila, uhanalaisten lajien määrä ja kehityssuunta monella lajilla on tällä hetkellä huolestuttava.
– Koko linnuston viimeisessä uhanalaisarviossa on todettu, että esimerkiksi monella vanhan metsän lintulajilla menee suhteellisen huonosti, siis suuremmassakin mittakaavassa ja tietenkin se peilautuu yhtä lailla myös tähän pienempään alueeseen.
Vaikka suojelualueet ovatkin auttaneet monia lajeja, niin kokonaan ne eivät pysty pysäyttämään huolestuttavaa suuntausta.
– Uhkatekijät voivat olla monesti myös suojelualueen ulkopuolella, esimerkiksi muuttomatkan varrella tai talvehtimisalueilla. Aika hyvin se näillä suojelualueilla noudattelee kansallisia trendejä, että miten lajilla yleensä menee Suomessa tai Lapissa, Siivonen kertoo.
Yksi huolestuttava esimerkki käynnissä olevasta kehityssuunnasta on hömötiaisen nopea väheneminen.
–Hömötiainen oli vielä vuonna 2010 elinvoimainen laji. Vuonna 2015 se oli jo vaarantunut, ja siitä neljän vuoden päästä 2019 se oli jo erittäin uhanalainen. Eli se on uhanalaisuusasteikolla hypännyt aika monta askelta huonompaan suuntaan lyhyessä ajassa, Siivonen kertoo.
Hömötiainen on vanhoista metsistä riippuvainen laji, ja elinympäristöjen muutokset ovat yksi syy lajin ahdinkoon.
Metsähallituksen Luontopalvelut hallinnoi valtion mailla olevia suojelualueita, ja linnustoseurannoilla on useitakin käyttötarkoituksia.
–Yksi on EU:n direktiiviraportointi, että pystymme pitämään sen tietotason Natura-alueilla hyvällä tasolla. Ja lisäksi tällaiset aineistot ovat tietenkin keskeisiä myös kansallisissa uhanalaisuusarvioinneissa, joten seurantoja tehtäisiin joka tapauksessa. Tällainen pitkäaikaisseuranta on aika merkittävää aineistoa, jotta pystymme näkemään miten laajassa kuvassa milläkin lajilla menee, Siivonen selittää.
Natura-alueet
Euroopan unioni pyrkii pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden kadon alueellaan. Yksi tärkeimmistä keinoista päästä tavoitteeseen on Natura 2000 -verkosto.
Verkosto turvaa luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Tällaisia luontotyyppejä on Euroopassa noin 200 ja lajeja noin 700.
EU:n jäsenmaat ehdottavat alueitaan Natura 2000 -verkostoon. Lopullisen päätöksen verkostosta tekee Euroopan komissio. Päätöksen jälkeen jäsenmaa määrittelee verkostoon otetut alueet erityisten suojelutoimien alueiksi (SAC-alueiksi). Niillä toteutetaan kyseisten luontotyyppien ja lajien kannalta tärkeitä suojelutoimenpiteitä.
Lisäksi verkostoon kuuluu lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA-alueet), jotka jäsenmaat valitsevat itse ja ilmoittavat komissiolle.
Suomessa Natura 2000 -verkosto kattaa viisi miljoonaa hehtaaria. Tästä maa-alueita on kolme neljäsosaa ja vesialueita yksi neljäsosa. Kaikkiaan alueita on 1866, joista 87 Ahvenenmaalla.
Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet on suojeltava siten, että lain säätämät suojelutavoitteet toteutuvat. Alueesta riippuen tämä tapahtuu esimerkiksi luonnonsuojelulain, erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain tai metsälain mukaan.
