Oulun yliopistollisen sairaalan käytävillä voi törmätä ammattiryhmään, jota moni ei tiedä olevan olemassakaan.
– Meidät sekoitetaan milloin ambulanssikuskeihin, milloin sairaanhoitajiin, Jussi-Petteri Ervasti, 29, naurahtaa.
Ervasti on yksi neljästäkymmenestä OYSissa työskentelevästä potilaskuljettajasta, joiden pääasiallisena tehtävänä on kuljettaa sairaalaan sisään kirjattuja potilaita osastolta toiselle. Ammattiryhmä perustettiin aikoinaan, jotta hoitajien aikaa vapautuisi sairaalan käytävillä sukkuloimisen sijaan varsinaiseen hoitotyöhön.
Jussi-Petteri Ervasti on yksi pisimpään OYSissa yhtäjaksoisesti työskennelleistä potilaskuljettajista. Hän kertoo päätyneensä työhön ”vähän vahingossa” yhdeksän vuotta sitten jouduttuaan jättämään varusmiespalveluksen kesken henkilökohtaisista syistä.
– OYSissa hoitajana työskentelevä äitini patisti minut hakemaan siviilipalveluspaikkaa sairaalalta, ja niin päädyin potilaskuljetukseen. Sitä ennen minäkään en tiennyt koko ammattikunnan olemassaolosta. Jäin sivarista kesätöihin, ja sillä tiellä olen edelleen.
Ervastin alkutaival potilaskuljettajana ei ollut helppo. OYSin käytävät, joita vanhan sairaalan puolella riittää laskentatavasta riippuen noin viitisenkymmentä kilometriä, tuntuivat ensin loputtoman pitkältä ja sokkeloiselta labyrintilta. Potilaiden kanssa jutustelukaan ei aluksi sujunut ujohkolta nuorelta mieheltä aivan luonnostaan. Hiljalleen reitit osastolta toiselle alkoivat kuitenkin hahmottua. Askel askeleelta myös itsevarmuus kasvoi.
Tänä päivänä Ervastin voisi pistää suunnistamaan vanhan OYSin käytäville vaikka unissaan, ja määränpää löytyisi satavarmasti. Uuden sairaalan pohjapiirroskin alkaa jo hahmottua.
Reittien lisäksi supliikki mies löytää myös sopivat sanat tilanteessa kuin tilanteessa.
– Vuodet sairaalassa ovat koulineet minusta sosiaalisesti melko taitavan, jota pidän potilaskuljettajan työssä kaikkein tärkeimpänä ominaisuutena.
Potilaskuljettajan kyyditettävänä on yhden työvuoron aikana parhaimmillaan kolmisenkymmentä potilasta. Pisimmillään yhteinen matka osastolta toiselle on kilometrien mittainen ja voi kestää puolikin tuntia.
– Lähtökohtaisestihan sairaala on sellainen paikka, johon ei mielellään tulla. Kuljetustilanteeseen liittyy hyvin usein negatiivisia tunteita: huolta, jännitystä ja pelkoakin. Tämä täytyy pitää kirkkaana mielessä, kun potilaan kanssa lähdetään liikkeelle, Ervasti sanoo.
Hän kertoo osaavansa lukea tavallisesti ensimmäisen kymmenen sekunnin aikana, tuleeko matkasta hiljainen vai ei. Myös potilaan tunnetilat hän on oppinut aistimaan herkästi.
– Näitä havaintoja pitää kunnioittaa. Jos potilas haluaa olla hiljaa, en minäkään ala siinä höpötellä. Jos taas potilas tuntuu kaipaavan juttuseuraa, sitä on kyllä tarjolla huumoria säästelemättä.
Ervasti kertoo pyrkivänsä ohjailemaan keskustelua yleisluontoisiin ja hyväntuulisiin asioihin, jotta kyyditettävä voisi hetkeksi unohtaa sairaalan ja siellä olon syyn.
– Potilaan hymy matkan päätteeksi on minulle paras kiitos työstäni.
Ervasti huomauttaa, että potilaskuljettaja ei koskaan utele kyyditettävältään hänen terveydentilaansa liittyviä asioita. Joskus potilaat haluavat kuitenkin oma-aloitteisesti purkaa sydäntään ja avautua henkilökohtaisista asioistaan.
– Välillä kuulen hyvinkin yksityiskohtaisia sairaskertomuksia ja kokonaisia elämäntarinoita, joille ei ole aina odotettavissa onnellista loppua. Näissä tilanteissa pyrin olemaan vain kuuntelevana korvana.
Hiljaisimpia ja hartaimpia matkoja ovat vainajan kuljetukset, joita Ervasti arvelee tehneensä yhdeksänvuotisella työurallaan jo tuhatkunta, ellei enemmänkin. Sairaalaan menehtyneet potilaat kuljetetaan tavallisesti maanalaisia käytäviä pitkän patologian laitokselle kylmiöön.
– Ensimmäinen vainajan kuljetus jännitti ja jäi kyllä iäksi mieleen. Yllättävän nopeasti siitäkin tuli rutiinia ja kuolemaan oppi suhtautumaan rauhallisen järkevästi. Hyvin luonnollinen asiahan se on.
Yhden kerran Ervasti on myös pelastanut kuljetettavansa kylmiöön joutumiselta. Lähtiessä hyväkuntoinen potilas sai kesken matkan sairaskohtauksen, ja Ervastin ensiaputaidot joutuivat totiseen testiin.
– Siihen tuli nopeasti myös lääkäri ja hoitaja, ja tilanne päättyi onnellisesti. Se oli työurallani varmasti yksi ikimuistoisimmista kuljetuksista.
Ensiapukurssin lisäksi potilaskuljettajilta ei vaadita muuta sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Tästä syystä potilaskuljettajat kuljettavat ainoastaan hyväkuntoisia potilaita, joilla ei ole akuuttia hätää. Potilaskuljettajille eivät kuulu esimerkiksi leikkaukseen menevien tai sieltä tulevien potilaiden kyyditykset.
– Myöskään sairaalaan sisään kirjaamattomat potilaat eivät kuulu meille, mutta jos vain aikaa sattuu olemaan, saatamme kyllä saattaa vaikkapa tutkimukseen tulevan huonojalkaisen ikäihmisen ulko-ovelta määränpäähänsä.
Potilaskuljettajat tekevät kolmivuorotyötä. Öisin OYSin potilaskuljettajat tekevät osittain myös sairaalalähetin töitä, kuten esimerkiksi viikonloppuisin laboratorionäytteiden ja veripussien kuljetuksia. Trukin ohjaimissakin potilaskuljettajat joutuvat toisinaan operoimaan.
– Tämä on hyvin monipuolista ja mielenkiintoista työtä. Olen äidilleni todella kiitollinen, että hän houkutteli minut sivariksi sairaalalle. Mahtavasta työyhteisöstämme on tullut minulle kuin toinen perhe ja sairaalasta kuin toinen koti.
Yhdeksi työnsä hyvistä puolista Ervasti mainitsee myös liikunnallisuuden. Lenkille ei töiden jälkeen välttämättä tarvitse erikseen lähteä, sillä työvuoron aikana askelia saattaa kertyä jopa 20 000.
– Nyt, kun operoimme sekä uuden että vanhan sairaalan puolella, ovat matkat hetkellisesti jopa pidentyneet.
Tulevaisuudessa, kun kaikki OYSin toiminnot siirtyvät uuden sairaalan A, B, C, E ja F -taloihin, potilaskuljetusmatkat lyhenevät vuositasolla tuhansia kilometrejä. Pitkien käytävien lompsimisen sijaan uudessa sairaalassa liikutaan enemmän hisseillä ylös ja alas.
Ervasti ennustaa, että toiminnan tehostumisen myötä myös kyytejä tulee olemaan enemmän, eikä ole siksi huolissaan OYSin potilaskuljettajien tulevaisuudesta.
– Kyllä meitä tullaan tarvitsemaan. Potilaskuljetusta voisi kuvata sairaalan verisuoniksi. Jos ei niissä ole liikettä, eivät elimetkään voi toimia.
