Yleisen arvonlisäveron (alv) kiristäminen oli odotetusti hallituksen järein sopeutustoimi tiistaina päättyneessä kehysriihessä. Alv:n nosto 24:sta 25,5 prosenttiin tuo noin miljardi euroa valtion kassaan. Toimenpide kattaa kolmanneksen sopeutustavoitteesta.
Yllätyksettömyydestään huolimatta kyse on isosta linjamuutoksesta, jota ei löydy hallitusohjelmasta. Alun perin verotuksen ei pitänyt nousta – tästä on pitänyt tiukasti kiinni varsinkin kokoomus – mutta nyt siihen oli pakko mennä. Kun hätä on suuri, periaatteista voidaan tinkiä.
Kiristys ei koske alv:n alennettuja kantoja, joista kevein on 10 prosenttia. Sitä peritään muun muassa kirjoista, sanoma- ja aikakauslehdistä, lääkkeistä, liikuntapalveluista, henkilökuljetuksista, majoituspalveluista sekä kulttuuri- ja viihdetilaisuuksista. Tosin nekin – lehtiä lukuun ottamatta – siirretään 14 prosentin alv-kantaan ensi vuonna, mistä on sovittu jo hallitusneuvotteluissa. Korotuksen tuotto on reilut 200 miljoonaa euroa.
14 prosentin alv-kannassa jo olevien elintarvikkeiden sekä ravintola- ja ateriapalvelujen vero ei nouse, mistä pääministeri Petteri Orpo kertoi etukäteen. Perusteluna oli, että "nosto olisi osunut liian kipeästi pienituloisten arkeen" (IS 12.4.). Monen arki on tosin jo kipurajoilla hurjan inflaation jäljiltä.
Taloustieteilijät pitävät yleisen alv:n kiristämistä toimivana ja turvallisena tapana kerätä lisää verotuloja, koska se kohdistuu laajaan veropohjaan. Arvonlisäveroa kertyi valtion kassaan viime vuonna yhteensä reilut 21 miljardia euroa, joten pienellä nostolla on mahdollista kerätä isot rahat.
Yleinen alv kohdistuu suurelta osin työhön. Se nostaa tavaroiden ja palvelujen hintaa, ja heikentää sitä kautta palkkojen ostovoimaa. Silti vaikutukset taloudelliseen toimeliaisuuteen ja talouskasvuun ovat tutkimusten mukaan kohtuullisen vähäiset, koska kokonaiskulutus ei juuri vähene.
Yleistä alv-kantaa nostettiin viimeksi 2013 – 23:sta 24 prosenttiin. Vallassa oli Jyrki Kataisen hallitus, johon kuuluivat kokoomuksen lisäksi sdp, vasemmistoliitto, vihreät, kd., ja rkp. Toisin kuin nyt, nostoa edelsi tuolloin iso poliittinen kiista. Kiristys toi miljardin valtion kassaan.
Yleisen alv:n noston myötä Suomi ohittaa Tanskan ja Ruotsin, missä verokanta 25 prosenttia. EU-maiden joukossa Suomi nousee kakkossijalle. Ykkösenä on Unkari, missä yleinen alv on 27 prosenttia.
Hallitusohjelman perusideana on kansan kannustaminen työntekoon ja työllistymiseen. Ansiotulojen ja/tai yritysten verotuksen kiristäminen romuttaisi idean, sillä se voisi hyydyttää mahdollisen kasvun. Sen sijaan yleisen alv:n ja haittaverojen nostolla ei pitäisi olla näin suuria vaikutuksia.
Vaikka kokonaisveroaste ei hallituksen mukaan nouse, Suomi on jo tässä lajissa maailman huippua. Bruttokansantuotteeseen suhteutettu kokonaisveroprosenttimme – 41,9 – oli viime vuonna OECD-maiden viidenneksi korkein. Silti se on kaukana ennätyksestämme, joka on vuodelta 2000. Tuolloin kokonaisveroaste oli 45,8.
Uusi ennätys tuskin on oikeistohallituksen tavoitteena. Sitä paitsi sekään ei ratkaisi Suomen talouden perusongelmaa, joka on kroonisen kitulias kasvu.
Suurin oppositiopuolue sdp on vastustanut hallituksen leikkauksia ja vaatinut siltä toimia, joilla Suomen talous saadaan nopeaan kasvuun. Sdp on listannut kasvutoimia, muttei keinoja, joilla ne rahoitetaan. Vaatimusten ja ehdotusten uskottavuutta nakertaa se, että sdp oli vain vuosi sitten pääministeripuolue, joka olisi voinut kääntää "velkalaivan" suunnan. Se ei tehnyt niin, vaan lisäsi valtion pysyviä menoja ja nosti velkaantumisen uudelle tasoille – silloisen opposition kritiikistä piittaamatta.