pääkirjoitus: Po­la­ri­can ri­kos­epäi­ly kertoo mar­ja­lain toi­mi­vuu­den lisäksi siitä, ettei mar­ja­bis­nek­ses­sä hy­väk­sy­tä enää edes har­maal­la vyö­hyk­keel­lä ope­roin­tia

kolumni: Puo­lus­tai­si­ko­han pu­ti­nis­ti maa­tam­me?

Lapin kansan hirvilaskuri: Ter­vo­las­sa runsas vii­den­nes luvista on jo käy­tet­ty, isot sonnit jä­tet­tiin al­ku­kau­des­ta rau­haan: "Meillä oli naa­pu­ri­so­pi­mus"

Ylä-La­pin riek­ko­kan­ta lähellä pitkän ai­ka­vä­lin kes­ki­ar­voa

Laskenta toteutettiin kolmen pohjoisimman kunnan eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen alueella.
Laskenta toteutettiin kolmen pohjoisimman kunnan eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen alueella.
Kuva: Olli Miettunen


Kesän kanakoiralaskentojen perusteella Ylä-Lapin riekkokanta on lähellä pitkän aikavälin (2008–2020) keskiarvoa, Luonnonvarakeskus (Luke) kertoo tiedotteessaan.

Keskiarvo on 7,5 riekkoa neliökilometrillä, ja kesän laskentojen tulos on 7,1 riekkoa neliökilometrillä.

Kesän laskentojen perusteella riekkojen esiintymisessä ja todennäköisesti myös poikastuotossa oli runsaasti pienipiirteistä alueellista vaihtelua.

– Lähes puolet, 47 prosenttia, laskentalinjoista oli tyhjiä. Taustalla on todennäköisesti kesän kuivuus, joka paikoin heikensi riekkojen elinolosuhteita, kertoo tutkija Antti Paasivaara Lukesta tiedotteessa.

Poikasosuus ja parvikoko kasvoivat viime vuodesta

Tästä huolimatta kolmen Ylä-Lapin kunnan riekkokannat olivat hyvin samanlaisia ja lisääntyminen onnistui hyvin. Poikasosuus kasvoi viime vuoden 59 prosentista 70 prosenttiin ja keskimääräinen parvikoko 3,3 linnun parvikoosta 4,7 yksilön parvikokoon.

Laskenta toteutettiin kolmen pohjoisimman kunnan (Enontekiö, Inari ja Utsjoki) alueella. Ylä-Lapin riekkokannan arviointi tehdään yhteistyössä vapaaehtoisten, Metsähallituksen ja Luken kesken. Vapaaehtoiset vastaavat laskennasta, jota Metsähallitus koordinoi. Luke analysoi ja raportoi laskentatulokset.

Luken mukaan tänä vuonna laskettiin yhteensä noin 795 kilometriä laskentalinjaa, joka kattoi tasaisesti koko Ylä-Lapin.