Suomi on osapuoli Ukrainan sodassa. Kyseessä on Nato-maiden sota Venäjää vastaan. Suomen median, varsinkin Ylen yksipuolinen uutisointi sodasta ja sen syistä selittyy tätä taustaa vasten.
Ulkopuolisen näkemys sodasta on toinen. Donetsk ja Luhansk olivat venäjänkielisiä ja -mielisiä alueita. Separatistit ottivat niissä vallan. Venäjä tuki separatisteja. Saksa, Ranska, Venäjä ja Ukraina yrittivät löytää ratkaisun sodan lopettamiseen. Tehtiin Minskin sopimus I ja II, jotka olisivat merkinneet autonomiaa maakunnille. YK hyväksyi sopimukset.
Ukrainassa järjestettiin presidentinvaalit. Sen voitti yllättäen tv-koomikko Zelenskyi, jonka keskeisin vaalilupaus oli lopettaa rajasota. Hänellä saattoi olla omiakin ajatuksia sodan lopettamisesta, mutta hän taipui edeltäjänsä, oligarkki Porosenkon ajatukseen sodan lopettamiseen sodalla eli valloittamalla Donetskin ja Luhanskin alueet sodalla takaisin. Tähän liittyi myös avoimen natsimielisen Asovan prikaatin liittäminen Ukrainan armeijaan.
Nyt oli Putinin vuoro hermostua. Hän kokosi 200 000 miehen armeijan Ukrainan rajalle pakottaakseen Ukrainan hyväksymään Minskin sopimukset. Tällä ei ollut vaikutusta Zelenskyihin. Niinpä Putin käynnisti sotilaallisen erityisoperaation, jonka tavoitteena oli Zelenskyin ajaminen maanpakoon samaan tapaan kuin amerikkalaiset operoivat Maidanin mellakoilla vaaleilla valitun venäjämielisen presidentti Jaunukovitsin 2014 maanpakoon Venäjälle.
Putin epäonnistui. Hän aliarvioi Zelenskyin näyttelijälahjat. Hän jatkoi presidenttiroolin näyttelemistä, hurmasi sillä lähimmät avustajat ja mitä ilmeisimmin ukrainalaisten enemmistön.
Nyt Putin on pulassa. Hän on kaulaansa myöten syvällä Ukrainan sodassa, jossa päävastustaja on USA ja Nato. Ratkaisua sotaan ei näy, ellei sitten järki voita. Tätä on presidentti Niinistökin korostanut useamman kerran.
Vähintään aselepo pitäisi saada aikaan, jossa Donetsk ja Luhansk jäävät autonomisina alueina Venäjän yhteyteen ja Krim hyväksytään lopullisesti Venäjään liitetyksi. Natoon Ukraina ei voi liittyä niin kauan kun sillä epäselvyyksiä rajoista Venäjän kanssa.
Kirjoittaja on filosofian maisteri.