Opettajien ja huoltajien välinen yhteistyö ja kommunikointi toimivat pääosin hyvin, mutta haasteet ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ylivoimaisesti suurin osa ongelmista liittyy kodin ja koulun väliseen, Wilma-tietojärjestelmän kautta tapahtuvaan kirjalliseen viestimiseen, kertoo Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Sari Jokinen.
– Aiemmin oli niin, että jos koulusta ei kuulunut mitään, kaikki oli hyvin. Nykyään koulusta kuuluu aina jotain, ja mitä enemmän viestimistä on, sitä enemmän tulee myös konfliktitilanteita. Vanhemmat menevät herkästi puolustuskannalle, jos asia on vähänkään negatiivinen, ja kirjoitettuja viestejä ymmärretään todennäköisemmin väärin.
Jokisen mukaan yleiset muutokset kirjoittelukulttuurissa näkyvät myös Wilmassa. Ihmiset saattavat kirjoittaa niin sosiaaliseen mediaan kuin Wilmaankin omalla nimellään sellaisia asioita, joita ei ehkä tulisi mieleenkään sanoa "päin naamaa". Jokinen uskoo, että epäasiallisia viestejä kirjoitetaan hyvinkin matalalla kynnyksellä, esimerkiksi tunnekuohussa.
Kirjallinen viestiminen on Jokisen mukaan kuitenkin tärkeää ja helpottaa paljon kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Jokinen arvioi, että opettajien ja huoltajien väliset haasteet voisivat vähentyä sillä, jos ainakin suuremmat ongelmat käytäisiin kirjoittelun sijaan läpi puhelimitse tai kasvotusten. Tällä tavoin opettaja saa kerrottua asiat perusteellisesti ja tarvittaessa heti oikaistua väärinkäsityksiä.
Eniten ongelmia yläkouluissa
Huoltaja voi olla opettajan kanssa eri mieltä esimerkiksi arvosanoista tai siitä, mitä koulussa on tapahtunut. Lapsen tai nuoren kertomus saattaa poiketa opettajan näkemyksestä. Osa vanhemmista ei suostu uskomaan, että oma lapsi käyttäytyy koulussa eri tavoin kuin kotona.
– Todellisuudessahan tällainen on hyvinkin tavallista: kotona on pieni, tuttu ryhmä ympärillä, ja esimerkiksi kommunikaation haasteet saattavat tulla esille vasta suuremmassa kouluympäristössä, Jokinen huomauttaa.
Kirjalliseen viestimiseen liittyvät haasteet ovat selvästi yleisimpiä yläkoulujen ja kodin välisessä yhteistyössä. Alakoulujen oppilaiden huoltajat uskovat todennäköisemmin opettajaa esimerkiksi tilanteissa, joissa on oppilaan ja opettajan sana vastakkain.
– Pienemmät oppilaat eivät välttämättä vielä ymmärrä, mikä on totta ja miten asioita voi kertoa. Isompien oppilaiden kohdalla saattaa olla jopa tavoitteellista käyttäytymistä, jolla pyritään saamaan väärinymmärryksiä aikaan. Nuoret tietävät – tai kuvittelevat tietävänsä – hirveän hyvin omat oikeutensa ja yrittävät joskus venyttää rajoja.
Myös arvomaailmaan liittyvistä asioista saattaa syntyä konflikteja. Esimerkiksi joulun lähestyessä alkaa usein keskustelu siitä, millainen joulujuhla koulussa ollaan järjestämässä. Jokinen muistuttaa, että kouluissa voidaan järjestää perinteinen joulujuhla, jossa on joulunäytelmä, tonttuleikkejä tai muutamia uskonnollisia joululauluja, kunhan koko tilaisuus ei ole uskonnollinen.
Joskus erimielisyyksiä syntyy jostakin yksittäisestä asiasta: nuori kieltäytyy menemästä esimerkiksi uimaan, ja huoltaja on asiassa lapsensa puolella.
– Nuorten lisäksi vanhempien on joskus vaikea hyväksyä, että kaikki asiat eivät ole neuvoteltavissa: tietyt asiat ovat osa opetussuunnitelmaa, ja ne käydään läpi.
