Törmäsin syksyllä vanhaan hyvään ystävääni lukioajoilta. Hän oli juuri niin ihana ja aurinkoisen valloittava kuin muistelinkin. Vaihdoimme kuulumisiamme, missä asumme, mitä teemme. Vanha ystäväni kertoi elämästään, enkä voinut kuin toljottaa suu auki kuunnellessani hänen intohimoista kuvailuaan seikkailuista ympäri maailmaa kiehtovan taiteellisen työn parissa.
Olin iloinen ja ylpeä ystäväni puolesta, ja jälleennäkeminen oli mitä ihanin. Taianomainen hetki kuitenkin keskeytyi, kun hän kysyi, onko minunkin elämässäni jokin suuri intohimo? Kysymys yllätti minut. Muistan miettineeni hetken kuumeisesti ja mongertaneeni jotain akatemiasta ja tutkimuksesta. Vastaukseni ei kuitenkaan tuntunut yhtä hienolta kuin ystäväni, ja kohtaamisemme jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Niin pitkäksi, että keskellä tammipakkasia pohdiskelen asiaa edelleen. Ystäväni säkenöivä energia herätti sisälläni kysymyksen: onko minullakin elämässäni jotain, mihin suhtaudun yhtä suurella intohimolla?
Mietin harrastuksiani. Keväthangilla hiihtoa, lukemista, retkeilyä. Käydessäni mielessäni läpi vapaa-aikaani, havahduin ettei mikään harrastuksistani vastannut kohtaamaani paloa. Pohdin hetken aikaa, onko minussa jokin vialla? Pitäisikö minullakin olla jokin suuri asia, joka sytyttää minut sisältä päin ja saa minut hehkumaan ulospäin? Ja etenkin: jäänkö minä jostain elämää suuremmasta asiasta ulkopuolelle?
Pitkä tuumailun aikakausi ja lukuisat keskustelut viisaiden ystävien kanssa johtivat lopulta onnelliseen oivallukseen. Kävikin ilmi, että asia ei ole niin mustavalkoinen: jotkut löytävät suuren intohimon, joka luo suunnan heidän elämänpolulleen. Toiset innostuvat kausittain lukuisista eri asioista, jotka vuodenaikojen ja kasvun lomassa kehittyvät, muotoutuvat uudelleen, ja joskus tekevät jälleen näyttävän paluun. Osa puolestaan vaeltaa läpi elämän tuntematta intohimoa mitään kohtaan. Kaikki tunteet ovat kuitenkin aivan yhtä arvokkaita – edes pieni ilon ja riemun pilkahdus on yhtä suuri asia kuin kokonaisen elämän raameja rakentava rakkaus.
Vuosi 2024 olkoon uusien haasteiden, tai vanhojen lempiharrastusten pariin paluun täyttämä. Sielua hoivaavat hetket tylsien velvollisuuksien ulkopuolella tekevät meille suodusta uniikista elosta mielekästä, ja etenkin itsellemme nautinnollista.
Ps. Juuri nyt suurinta riemua tuottavat mangan lukeminen, DJ-laitteilla leikkiminen ja uusi työ yliopistolla. Elämän suurimmaksi intohimoksi oivalsin uuden oppimisen. Ei hassumpi loppuratkaisu.