Ensi sunnuntai näyttää, onko sosiaalisella medialla vaikutusta suomalaisiin vaaleihin. Jos nuorten äänestysprosentti nousee merkitsevästi, vastaus on kyllä.
18–24-vuotiaiden äänestysaktiivisuus ei ole päätä huimannut. Viime eduskuntavaaleissa heistä 55 prosenttia äänesti. Se on sentään yli puolet ikäluokasta toisin kuin vuonna 2015, jolloin äänestysprosentti oli 47.
Mikään ei ole muuttunut neljässä vuodessa niin paljon kuin sosiaalinen media. Nuorten ei tarvitse kuin avata puhelimensa, niin siellä sitä on, politiikkaa.
Tarjolla on paljon helppoja ja provosoivia täkyjä, joihin tarttua. Moni nappaa kiinni – kerrankin joku puhuttelee meikäläistä!
Mutta kenties yhtä moni jää empimään: asia kuulostaa tärkeältä, mutta ymmärränkö siitä tarpeeksi? Entä jos äänestän väärin?
Huoli väärin äänestämisestä nousi ilmoille, kun haastattelin täkäläisiä nuoria. Sama viesti on kuulunut myös valtakunnan uutisissa.
Nuoret tosiaan ottavat tämän maailman vakavasti. Eivät he muuten ahdistuisi ilmastonmuutoksesta tai menettäisi yöuniaan opintojensa vuoksi.
Yhtä vakavasti me voimme miettiä, millaisen yhteiskunnan olemme luoneet. Joka välissäkö se viestii, että virheitä ei parane tehdä? Koulujen pääsykoejärjestelmästä alkaen nuorten pitäisi osata valita asiat kerralla oikein.
Oikeasti meillä on yhteiskunta, jossa saamme vapaasti vaikuttaa. Voimme marssia äänestyskoppiin juuri niin tiukoin tai rennoin mielin kuin haluamme. Tuo etuoikeus on säädetty meille hyvästä syystä.
Vaalijärjestelmästä on hyvä tietää sen verran, että käytössä on suhteellinen vaalitapa, jossa ääni menee aina sekä ehdokkaalle että sille listalle, jolla ehdokas on.
Läpimenijät ratkaistaan vertausluvulla. Listan eniten ääniä saanut ehdokas saa vertausluvukseen listan koko äänimäärän, toiseksi eniten ääniä saanut puolet siitä, kolmannes kolmanneksen ja niin edelleen.
Äänestäessä on pakko tehdä valintoja.
Siksi minusta paras ohje kuuluu, että on parempi äänestää sinne päin kuin jättää kokonaan äänestämättä.
Yksi tapa kantaa yhteistä vastuuta on seurata ympäristöään sen verran, että suunnilleen tietää, mikä on itselle tärkeää ja mikä ei.
Näissä vaaleissa suuren linjan äänestäjä voi antaa äänensä esimerkiksi nykyhallitukselle, nykyoppositiolle tai toivepääministerille. Voi myös päättää, ketä tai mitä ei ainakaan halua kannattaa – ja antaa äänensä päinvastaiseen suuntaan.
On myös ihan okei valita toisin. Ei ole tavatonta todeta, että jos tuo hyvä tyyppi kannattaa tuota, miksen minäkin. Siihenhän oikeastaan koko vaalijärjestelmä perustuu – luottamukseen.
Äänestää voi myös hetken mielijohteesta, tunteella tai tuhannella muulla tavalla.
Yksi ääni suunnilleen sopivaan suuntaan kyllä riittää kansalaisvastuun kantamiseen. Itse en yleensä edes seuraavana vuonna muista, ketä äänestin ja miksi.