Hyvinvointialueille osoitetaan rahoitusta vuosittain noin 30 prosenttia valtion talouden talousarviosta – yhteensä 27,1 miljardia euroa. Alueille kertyi merkittävät alijäämät ensimmäisiltä toimintavuosilta 2023–24. Kulut olivat kahtena valtion antamaa rahoitusta suuremmat, ja tästä syntynyt alijäämä pitää kattaa leikkaamalla toiminnasta 2026 loppuun mennessä. Kireä aikataulu on nykykriisin tärkein syy.
Muita hyvinvointialueiden rahoituksen riittämättömyyteen aloitusvaiheessa liittyviä syitä olivat poikkeuksellisen korkea inflaatio ja palkkaratkaisu sekä vuokratyövoiman käytöstä aiheutuneet kulut. Ne kasvoivat alueista riippumattomista syistä. Alueille siirtyi lisäksi velvoitteita ja kustannuksia enemmän kuin rahoitusta.
Osa alueista, Lapha mukaan lukien, päätyikin tilanteeseen, jossa ne joutuvat valitsemaan joko talouden tasapainottamisen, jolloin ne laiminlyövät lakisääteisten palveluiden järjestämisen tai päinvastaisen – että palvelut kyetään järjestämään, mutta taloutta ei saada tasapainoon.
Rahoituslain nojalla kustannuksia tarkistettiin, ja viime vuoteen verrattuna lisäystä hyvinvointialueille osoitettiin 2,2 miljardia euroa. Se perustui viime vaalikauden lainsäädäntöön. Orpon hallitus on leikannut terveyskeskuksilta 121 miljoonaa ja viimeisimmäksi ikäihmisten palveluasumisesta 50 miljoonaa muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Julkisen terveydenhuollon romuttamista on pyritty paikkaamaan tukemalla yksityisten palveluiden käyttöä korottamalla kelakorvauksia jo 650 miljoonalla eurolla. Lisäykset korvauksiin ovat lähinnä nostaneet palveluiden hintoja ja sulanut terveysyritysten voittoihin.
Parempi tapa hyödyntää yksityisiä palveluja olisi niiden hankkiminen ostopalveluna hyvinvointialueiden toimesta. Tämä edellyttäisi rahoituksen ohjaamista alueille.
Työryhmä esittää Länsi-Pohjan sairaalan merkittävää profiilin muutosta ja irrottautumista Mehiläisen sopimuksesta. Ministeri Kaisa Juuso (ps.) kertoo taistelleensa Länskän puolesta (LK 18.10.). Lausunto asettuu vähintäänkin outoon valoon kun tiedossa on, että terveydenhuoltolakia koskevat muutokset sairaalaverkkoesityksestä olivat hänen käsialaansa ja huolet alijäämien kattamisvelvollisuuden liian kireästä aikataulusta ja riittämättömästä rahoituksesta ovat kaikuneet hallituksessa kuuroille korville.