Sveitsin "rauhankokous" päättyi viikonvaihteessa julkilausumaan, joka ei edistä rauhaa käytännössä millään tavalla. Venäjän raaka hyökkäys- ja hävityssota Ukrainassa jatkuu kolmatta vuotta, eikä mitään merkkejä sodan päättymisestä ole nähtävissä – pikemminkin päinvastoin. Moni asiantuntija uskoo sodan jatkuvan vielä vuosia.
Jos Sveitsissä otettiin ensimmäinen askel kohti rauhaa, kuten jotkut paikalla olleet valtiopäämiehet puheissaan uskottelivat, kyse ei ole harppauksesta tai muustakaan eteen päin kulkemisesta, vaan pikemminkin etenemisen aikeesta, kuten etunojasta. Sekin on tietysti tyhjää parempi.
Rauhankokouksen päätteeksi valtaosa noin 90 osallistujamaasta hyväksyi – Ukrainan toiveiden mukaisesti – loppuasiakirjan, jonka mukaan Ukraina alueellista koskemattomuutta tulee kunnioittaa tulevassa rauhansopimuksessa. Sekään ei kelvannut kaikille osallistujille, joista muutama jätti paperin allekirjoittamatta.
Puolet maailman maista jätti kokouksen väliin. Merkittävin poissa olija oli Venäjän tukijaksi ryhtynyt Kiina, joka voisi halutessaan painostaa Vladimir Putinin rauhaan. Venäjänkin edustus puuttui kokouksesta – sitä ei oltu kutsuttu paikalle – mikä kertoo osaltaan rauhankokouksen teoreettisesta tasosta.
Tiedossa on, ettei Venäjä ole valmis aloittamaan neuvotteluja rauhasta Ukrainan ja sitä tukevan lännen ehdoilla. Ne vaativat hyökkääjää vetäytymään valloittamiltaan alueilta ja korvaamaan aiheuttamansa tuhot.
Venäjä on asettanut rauhan ehdoiksi miehittämiensä maakuntien liittämisen itseensä Krimin lailla sekä Ukrainan sulkemisen pysyvästi puolustusliitto Naton ulkopuolelle, mikä taas ei käy Ukrainalle, eikä lännelle.
Tässä tilanteessa rauhaa on vaikea tai jopa mahdotonta edistää varsinkaan, kun sota on yhä ratkaisemattomassa vaiheessa. Venäjä on tällä hetkellä niskan päällä, mutta senkään voimat eivät riittä näillä näkymin uusien, laajojen alueiden valtaukseen. Kulutussota jatkuu, eikä sille näy loppua.
Tiedossa ei ole, miten alkuvaiheessa oleva rauhanprosessi mahdollisesti jatkuu. Kokouksessa sovittiin rauhantyötä edistävistä työryhmistä, mutta niidenkin osalta aikataulu ja kokoonpano jäivät auki.
Tämä kertoo siitä, miten eri tavalla Ukrainan sota nähdään Euroopan ulkopuolella. Siellä Venäjällä on edelleen yllättävän paljon ymmärtäjiä, joista monia sota ei tunnu kiinnostavan lainkaan. Ukrainan sotilaallinen tukeminen onkin jäänyt EU:n ja Naton sekä niihin kuuluvien valtioiden kontolle.
Länsimaat viestivät yhä Venäjälle, etteivät ne lopeta Ukrainan tukemista. Tosin Ukrainan mielestä tuki ei ole ollut riittävää ja se on tullut jatkuvasti myöhässä. Maan presidentti Volodymyr Zelenskyin mukaan tämä on pääsyy siihen, ettei Ukraina ole onnistunut karkottamaan hyökkääjää alueeltaan.
Suomen presidentti Alexander Stubb totesi äsken, että rauhaa ei synny ellei siitä puhuta. Hän on epäilemättä oikeassa, mutta tiedossa on sekin, etteivät pelkät puheet tepsi Putiniin, joka kunnioittaa lähinnä raakaa voimaa.
Tältä pohjalta voidaankin päätellä, että aika on kypsä rauhalle vasta kun Venäjä häviää sodan ja sen diktaattori tunnustaa tappionsa tai tulee syöstyä vallasta. Valitettavasti kumpaakaan vaihtoehtoa ei ole näköpiirissä.
Presidentti Stubb totesi viikonvaihteessa, että "yksi puhelinsoitto Pekingistä voisi saada Venäjän rauhan tielle". Kiinan itsevaltaiselta presidentiltä Xi Jinpingiltä löytyvät epäilemättä avaimet sodan lopettamiseen, mutta hän ei ole toistaiseksi suostunut avaamaan lukkoja rauhan tieltä – pikemminkin päinvastoin. Kiina on käyttänyt sotaa hyväkseen ja solminut Venäjän kanssa itselleen edullisia kauppa- ja muita sopimuksia. Mikä tai kuka kääntäisi Kiinan mahtimiehen pään? Tätä pohditaan nyt kuumeisesti kaikkialla lännessä.