Kun Neuvostoliitto romahti 1991, Venäjä ja itsenäistynyt Ukraina kamppailivat samojen ongelmien kanssa: korruptio, rikollisuus, valtion tukiverkkojen katoaminen ja uusi epätasa-arvo häikäilemättömimpien rohmutessa kansallisomaisuutta. Sensuurin poistuminen nostatti molemmissa suurta innostusta ja tulevaisuususkoa.
Yksi ratkaiseva ero slaavilaisnaapurusten tulevassa kehityksessä oli alusta alkaen. Yhteiskunnallinen kehitys lähti Ukrainassa kulkemaan kohti länsimaistyyppistä vapaata, demokraattista yhteiskuntaa, jossa kansalaisyhteiskunta toimii esteettä, oikeuslaitos ja media ovat riippumattomia ja valta vaihtuu vapaissa vaaleissa. Toisin kävi Venäjällä.
Sairas Boris Jeltsin valitsi Putinin seuraajakseen 1999. Valinta löi lukkoon Venäjän kohtalon. Aidossa demokratiassa väistyvä presidentti ei ”valitse” seuraajaansa. Jeltsin teki kansaa kuulematta rikollisen diilin Putinin kanssa – sinä saat valtion, minä syytesuojan korruptiosyytöksiä vastaan. Venäjän kansa oli ”valinnasta” äimistynyt ja kyseli ”kuka Putin?” Pienin askelin, kansalaisvapauksia yhä enemmän nakertaen ex-KGB-eversti johdatti maataan kohti yhden miehen diktatuuria.