Tarina alkoi 1980-luvun lopulla tunisialaisesta vatsatanssijasta, jonka esityksen näki maassa perheensä kanssa lomaillut rovaniemeläinen Tarja Vaarala. Taidokas esitys sykähdytti ja sytytti kipinän itämaiseen tanssiin.
Muutamaa vuotta myöhemmin Vaarala pääsi kuin pääsikin oppimaan itämaista tanssia Rovalan järjestämällä etnisten tanssien viikonloppukurssilla. Laji oli juuri noussut suosioon Suomessa, ja Rovalankin kurssilaiset innostuivat valtavasti. Vaarala temmattiin tanssituntien ohjaajaksi suoraan kurssilta.
– Kävin ohjaamassa tanssitunteja Ranualta Kittilään, ja minulla oli vain yksi vapaapäivä viikossa, hän kertoo.
Yhdelle tanssitunnille saattoi osallistua kymmeniä naisia. Itämainen tanssiesitys oli myös suosittu ohjelmanumero, ja harrastajat kävivät esiintymässä niin lentopallo-otteluiden väliajalla kuin musiikkivideokuvauksissa.
Syyskuussa 1995 Rovaniemi ja Lappi olivat saaneet jo oman lajiyhdistyksen, kun kolme harrastajaa – Tarja Vaarala yhtenä heistä – perusti Sesam Itämaisen tanssin seura ry:n.
Hullut vuodet ovat ohi, mutta itämainen tanssi tuli jäädäkseen. Sesamilla on esiintyvä ryhmä, joka harjoittelee tavoitteellisesti, ja seura kutsuu säännöllisesti kotimaisia huippuopettajia pitämään kursseja Rovaniemellä.
Monet Sesamin nykyisistä jäsenistä ovat tanssineet yhdessä 1990-luvun alusta saakka. Mistä itämaisen tanssin viehätys syntyy?
– Se on monen pienen yksityiskohdan muodostama tunnelmallinen kokonaisuus – tanssi itse ja sen liikkeet, musiikki ja sen rytmiikka, helinä, kilinä ja ihanat puvut. Tämä tanssi on ihanaa vastapainoa arkityölle, sanoo Tarja Vaarala.