Varpuslinnut ovat menettäneet aineenvaihdunnastaan nälkähormonin eli greliinin, joka on yksi tärkeimmistä selkärankaisten ruoanottoa säätelevistä hormoneista.
Uusi tutkimus, jossa oli mukana Oulun yliopiston apulaisprofessori, geneetikko Stefan Prost, avaa biolääketieteeseen uusia tutkimusväyliä, joiden avulla voidaan puuttua yleisiin terveysongelmiin, kuten lihavuuteen ja syömishäiriöihin.
Nälkää, syömistä ja rasvan kertymistä säätelevät hormonijärjestelmät ovat selkärankaisilla hyvin vakiintuneita. Nisäkkäillä esimerkiksi rasvasolujen tuottama leptiini vähentää ruokahalua, ja järjestelmän häiriöt voivat johtaa aineenvaihduntasairauksiin ja lihavuuteen.
Muutama vuosi sitten kuitenkin havaittiin, että leptiinijärjestelmä on kadonnut linnuilta. Nyt julkaistussa tutkimuksessa huomattiin varpuslintujen menettäneen myös järjestelmän toisen tärkeän hormonin, greliinin.
Tutkijat yllättyivät havaitessaan, että lähes kaikki varpuslinnut, joka on suurin linturyhmä ja johon kuuluu 60 prosenttia kaikista lintulajeista, on menettänyt myös nälkähormonin.
– Tutkimusryhmämme muissa tutkimuksissa havaittiin, että greliinillä voisi olla keskeinen rooli lintujen muuttokäyttäytymisen ohjaamisessa. Olimme siis tyrmistyneitä, kun emme löytäneet greliiniä yhden kohdelajimme, lehtokertun, perimästä, Leonida Fusani kertoo tiedotteessa.
Fusanin tutkimusryhmä johti tutkimusta Wienin eläinlääketieteellisen yliopiston Konrad Lorenzin etologian instituutissa ja Wienin yliopiston käyttäytymis- ja kognitiivisen biologian laitoksella.
Tämän jälkeen tutkimusryhmä etsi perusteellisesti greliiniä eri menetelmillä.
– Vaikka käytimme laajoja lähteitä ja tutkimusmenetelmiä, emme onnistuneet löytämään greliiniä koodaavia geenejä minkään varpuslinnun DNA:sta, genomitutkimuksen tehnyt Prost kertoo tiedotteessa.
Tutkijat pitävät tuloksia läpimurtona lintujen fysiologian tutkimuksessa.
– Varpuslinnut ovat ainutlaatuisia siinä mielessä, että ne kasvattavat ruumiinpainoaan sata prosenttia keräämällä valtavasti rasvaa ennen muuttomatkoja, mutta palaavat kuitenkin helposti normaalipainoonsa muutamassa päivässä muuton päätyttyä, Fusani sanoo.
Leptiinin ja greliinin häviäminen näyttää Fusanin mukaan liittyvän tähän poikkeukselliseen muovautumiskykyyn.
Ymmärrys siitä, miten linnut onnistuvat hallitsemaan kehon rasvapitoisuutta, voisi olla erittäin hyödyllistä, kun pyritään puuttumaan yleisiin terveysongelmiin, kuten lihavuuteen ja syömishäiriöihin.
Tutkimus julkaistiin 19.3. Royal Society Open Science -lehdessä.
