1930-luvulla taiteilija Tove Jansson piirsi pienen, mustan hahmon huussin seinälle. Hahmo alkoi esiintyä myös Janssonin Garm-pilalehdessä julkaistuissa poliittisissa pilapiirroksissa. Aluksi hahmo tunnettiin nimellä Niisku, mutta myöhemmin nimi vaihtui Muumipeikoksi.
Rovaniemeläinen Mea Lampinen, 21, muistaa ensimmäistä kertaa kohdanneensa Muumipeikon lapsena Janssonin muumikirjoissa, joita hän luki yhdessä äitinsä kanssa. Kirjojakin voimakkaammin hänen mieleensä on jäänyt Muumilaakson tarinoita -animaatiosarja.
– TV-sarja on varmasti yksi ensimmäisistä asioista, joka monelle ikäiselleni tulee muumeista mieleen. Olen nyt vanhempana alkanut lukemaan uudelleen muumikirjoja. Arvostan suuresti Janssonin kykyä käsitellä niissä vaikeitakin aiheita, kuten yksinäisyyttä lapsille ymmärrettävällä tavalla.
Nostalginen sarja ja tietokonepelit
1990-luvulla ilmestynyt Muumilaakson tarinoita -animaatiosarja on suomalaisten, hollantilaisten ja japanilaisten yhteistyön tuotos. Sarjan tuotantoon osallistui muun muassa 600 japanilaisen tuotantoryhmä, joka piirsi sarjan 104 jaksoa. Sarjaa on esitetty yli 120 maassa.
Rovaniemeläinen Seela Pellinen, 21, muistaa lapsuudestaan erityisesti Muumilaakson tarinoita -sarjan. Pellinen kuvailee, kuinka hän lapsena makasi olohuoneen lattialla iltahämärässä kaakaolasi kädessä ja katseli sarjaa siskojensa kanssa.
Pellinen ei muista, että hänelle olisi lapsena luettu muumikirjoja, mutta hän jäi usein kirjastossa selailemaan niitä. Erityisesti kirjojen kuvitus veti Pellistä puoleensa.
– Muumikirjojen lisäksi kirjastosta pystyi lainaamaan muumiaiheisia tietokonepelejä, joissa piti selvittää pieniä Muumilaakson pulmia. Pelit ovat minulle äärettömän nostalgisia.
Pellisen mukaan muumit ja muu Tove Janssonin tuotanto puhuttelevat myös nuorempia sukupolvia niiden lempeän ja sydämellisen tunnelman ansiosta. Hän uskoo, että muumien suosio perustuu monimuotoisiin hahmoihin.
Jansson-tutkija Sirke Happonen on luennoinut ja kirjoittanut urallaan paljon muumeista ja Tove Janssonista. Usein ihmiset tulevat kertomaan hänelle, kuinka he tunnistavat itsensä ja läheisensä muumihahmoista.
– Hahmoissa meitä vetää puoleensa niiden ajattomuus ja samaistuttavuus. Hahmojen persoonallisuus on niille keskeistä. Ikä ja sukupuoli ovat vähemmän olennaisia seikkoja, eikä niitä tuoda kirjoissa aina suoraan esille.
Ei vain lastenkirjoja
Sirke Happosen mielestä jokaisella muumihahmolla on oma elämänasenteensa. Hahmot johdattavat lukijaa pohtimaan voisiko elämän nähdä esimerkiksi “mymmelimmin”, eli Mymmeli-hahmon tavoin: mutkattomana ja onnellisena.
Happonen kertoo, että haastatteluissa Janssonilta usein kysyttiin, ovatko muumikirjat suunnattu lapsille. Kysymys sai hänet jopa turhautumaan.
– Jansson kyseenalaisti kysymyksen tarpeellisuutta, ja niin minäkin. Aikuiset kenties tuntevat voivansa lukea muumikirjoja matalammalla kynnyksellä, kun kirjojen kohderyhmää ei määritellä liikaa. Ajattelen, että oikeastaan Jansson yhdisti teoksillaan lasten ja aikuisten maailman.
Muumikirjojen ominaispiirteitä on Happosen mukaan kirjojen vahva esteettisyys. Kirjoissa maisemilla, luonnolla, vuodenajoilla ja säällä on kirjoissa Happosen sanoin vahva läsnäolo, ja jokaisella hahmolla on ympäristöön yksilöllinen suhteensa.
– Hahmot nostavat maisemista esiin erilaisia asioita. Esimerkiksi Nuuskamuikkusen kautta maisema suodattuu lukijalle runollisena. Korkeat paikat väläytetään Muumipapan silmin, joka katsoo maailmaa ylevästi ylhäältä alas.
Merkittävä taiteilija ja esikuva
Mea Lampinen opiskelee Turun yliopistossa Suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta. Yliopistossa hän on ymmärtänyt, että lastenkirjallisuutta herkästi vähätellään julkisuudessa, vaikka moni lastenkirja kuuluukin kirjallisuushistorian parhaimmistoon, mitä muumikirjat hänen mielestään edustavat.
Happosen mielestä Jansson vaikutti suomalaiseen kulttuuriin vapauttavasti: hän yhdisti leikkisyyden ja syvällisyyden tavalla, joka oli vakavoituneessa taidemaailmassa poikkeuksellista.
Jansson kirjoitti myös selkeästi aikuisille markkinoitua proosaa muumikirjojen ohella, kuten teokset Kuvanveistäjän tytär, Kesäkirja ja Reilua peliä.
Jansson on Lampisesta yksi merkittävin suomalainen taiteilija. Hän ihailee Janssonin rohkeutta elää omannäköistä elämää.
– Monelle nuorelle Jansson on iso esikuva. Hän oli muun muassa avoimesti suhteessa toisen naisen kanssa ajassa, joka ei sitä hyväksynyt.
Nainen suomennosten takana
Suuren osan muumikirjoista on suomentanut kääntäjä ja kuvataiteilija Laila Järvinen (1895–1969). Järvinen tunnetaan myös muun muassa Astrid Lindgrenin kirjojen, kuten Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli ja Melukylän lapset, suomennoksista.
Jansson-tutkija Sirke Happosen mukaan Järvisen suomennokset ovat rikasta ja ajatonta kieltä. Ajan myötä niihin on tehty pieniä muutoksia ja korjauksia.
Järvinen opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä ranskalaisissa taidekouluissa. Hän on maalannut alttaritauluja muun muassa Äyräpäälle, Saarelle ja Paavolaan, ja hänen teoksiaan on esitelty Tukholmassa vuonna 1948 Viipurin taiteilijaseuran näyttelyssä.
