Kuormittavalta tai ristiriitaiselta tuntuva yhteydenpito voi helposti etäännyttää aikuisia lapsia vanhemmistaan. Jos aikuinen lapsi ei halua olla ollenkaan tekemisissä vanhempansa kanssa, taustalla voi olla lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneita traumaattisia kokemuksia, kertoo psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijula.
Psykoterapiassa korostuvat Poijulan mukaan myös tilanteet, joissa vanhempi aiheuttaa aikuiselle lapselleen jatkuvasti pettymyksiä. Vanhemmalla voi olla sellainen persoonallisuus tai esimerkiksi niin suuria ongelmia, että hän elää itsekeskeisesti vain omat tarpeensa priorisoiden.
– Monesti tällaisten vanhempien lapset itsenäistyvät vasta nelikymppisinä siinä mielessä, että he eivät enää yritä muuttaa vanhempaa omien toiveidensa mukaiseksi, vaan ikään kuin hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on.
Poijulan mukaan joskus myös vanhemman ikääntyminen voi etäännyttää. Kaikki eivät osaa suhtautua muuttuvaan vanhempaansa. Jotkut taas lähentyvät tässä kohtaa entisestään.
Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa huomauttaa, että vanhempien ja heidän aikuisten lastensa etäisten välien taustalla ei välttämättä ole mitään ihmeellistä. Heillä saattaa vain olla esimerkiksi hyvin erilaiset kiinnostuksen kohteet, arvomaailmat, persoonat tai käytettävissä olevan vapaa-ajan määrät.
Isovanhemmuus lähentää monia
Suuressa osassa perheitä aikuiset lapset ovat vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä. Jos välit ovat etäisemmät, monesti oman lapsen syntymä vahvistaa suhdetta tai herättää tarpeen olla yhteydessä omiin vanhempiin eli tuoreisiin isovanhempiin, sanoo Oulasmaa.
– Vanhempien ja aikuisten lasten välien läheisyys tai etäisyys helposti vaihtelee elämäntilanteiden, asuinpaikkojen ja olosuhteiden muuttuessa.
Nuoret aikuiset usein kaipaavat hajurakoa vanhemmistaan saadakseen oman itsenäistymisprosessinsa valmiiksi. Tämä taas voi ahdistaa vanhempia, minkä seurauksena he saattavat tunkeutua lastensa reviirille liikaakin ja neuvovat pyytämättä, kyläilevät kutsumatta tai soittelevat jatkuvasti.
Oulasmaan mukaan tällainen käytös helposti etäännyttää aikuisia lapsia vanhemmistaan. Usein yhteydenpito kuitenkin lisääntyy uudelleen iän myötä.
– Myös eläkkeelle jäämisen aiheuttama tyhjiö voi saada vanhemman elämään lastensa elämää ikään kuin heidän kauttaan, jos vanhemman omasta elämästä puuttuu itselle tärkeitä asioita, kuten harrastukset tai ystävät.
Rajojen asettaminen kannattaa
Osa vanhemmista sietää aikuisilta lapsiltaan sellaista kohtelua, jota heidän ei tarvitsisi sietää. Oulasmaan mukaan tyypillinen esimerkki on epäkunnioittava puhe. Aikuinen lapsi saattaa puhua vanhemmalleen riidanhaluisesti tai ilkeästi. Kestämällä huonoa käytöstä vanhempi antaa tilanteen jatkua.
– Terapiassa tulee usein vastaan vanhempia, jotka perustelevat asiaa kiltteydellä. Kiltteys ei kuitenkaan poissulje rajojen asettamista.
Oulasmaan mukaan vanhemmat kokevat usein häpeän, huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita, jos heidän omat lapsensa kohtelevat heitä huonosti. Joskus vanhemmilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pistää yhteydenpito tauolle.
– Tällainen päätös on vanhemmille hirvittävän vaikea ja luonnonvastainen. Väliaikainen välirikko voi kuitenkin olla tie parempaan. Kun rajat on asetettu, yhteydenpito voi alkaa uudelta pohjalta.
