Lapin Kansa on huolissaan (pääkirjoitus 20.9.) vanhojen yksityismetsien tulevaisuudesta. Inarin yhteismetsän metsät ovat erityisiä, ne ovat rakenteeltaan lähes täysin luonnontilaisia.
Suomen metsistä luonnontilaisia on jäljellä noin kolme prosenttia. Pääosa uhanalaisista lajeista elää vanhoissa metsissä. Jokaisella lajilla on korvaamaton roolinsa. Ihminen on yksi laji muiden joukossa ja riippuvainen luonnon monimuotoisuuden tarjoamista ekosysteemipalveluista. Niiden ansiosta meillä on happea, puhdasta vettä, ravintoa ja lääkeaineita.
Luontokato heikentää luonnon mahdollisuuksia tuottaa ekosysteemipalveluita, siksi ihmiskunnan tulevaisuus on uhattuna. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä jopa miljoona eliölajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon lähitulevaisuudessa. Valitettavasti meiltä puuttuu yhä sekä yhteisymmärrystä tilanteen vakavuudesta että kunnianhimoisia korjaustoimia.
Pääkirjoituksen huoli vanhojen metsien tulevaisuudesta ei liity biodiversiteettikriisiin. Huolena on, että ympäristöjärjestöjen ķartoitukset ovat tuoneet yhteismetsien luontoarvot julkisuuteen ja pakottaneet metsäyhtiöt noudattamaan sertifikaatteja, joihin ne ovat sitoutuneet.
Pääkirjoitus luottaa hallituksen asettavan vanhojen metsien kriteerit tasolle, joka mahdollistaa hakkuut. Ehdotan tutustumista Suomen lajien uhanalaisuusarvioon 2019 ja metsäekologian perusteisiin.
Suomen luontopaneeli on riippumaton ja tieteellinen, ympäristöministeriön asettama asiantuntijaelin. Se on todennut ehdotetuista kriteereistä: "On väistämätöntä, että EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteen vastaisesti suuri osa Suomen lajiston turvaamisen kannalta riittävän vanhoista metsistä jää suojelun ulkopuolelle". Ehdotus on poliittinen päätös, joka pohjautuu metsäteollisuuden vaatimuksiin.
Olen samaa mieltä pääkirjoituksen kanssa siitä, että metsänomistajien kuuluu saada taloudellinen korvaus vanhojen metsien suojelusta. Hallitus on varautunut rahoittamaan Turun tunnin junaa 400 miljoonalla eurolla. Hanke on turha, rahat tulisi käyttää vanhojen metsien suojeluun.