Perinteisestä vapusta – taistelevan työväen marssijuhlasta – ovat jäljellä lähinnä haalistuvat muistot, eikä juhlamieltä tahdo löytyä myöskään työväen perinteikkään puolustajan, ay-liikkeen riveistä. Takana on kaikkien aikojen lakkotalvi, joka todisti, ettei ammattiliittojen vahvin ase ole enää entisessä terässä.
Vaikka poliittiset lakot pysäyttivät loppuvaiheessaan Suomen koko viennin viikoiksi, Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus ei keskeyttänyt ay-liikkeen vastustamien työreformien ja sosiaaliturvaheikennysten edistämistä. Lakot päättyivät tuloksettomina huhtikuun alussa, eivätkä ole jatkuneet sen jälkeen.
On täysin mahdollista ja jopa todennäköistä, että poliittiset lakot – hallituksen tai eduskunnan päätöksiä vastustavat mielenilmaukset – ovat ainakin nyt nähdyssä mittaluokassa lopullisesti ohi. Hallitus on kiirehtinyt lakiuudistusta, joka rajoittaa poliittisten lakkojen kestoa. Myös myötätunto- eli tukilakkoihin on tulossa rajoituksia.
Työrauhalainsäädännön uudistus on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Poliittisten lakkojen kestoa ollaan rajaamassa enintään 24 tuntiin. Lakkoilla saa samasta asiasta vain kerran. Muut poliittiset työtaistelutoimenpiteet, kuten ylityö- ja vuoronvaihtokielto, saisivat kestää enintään kaksi viikkoa.
Lain oli alun perin määrä astua voimaan heinäkuussa, mutta hallitus on sittemmin kiirehtinyt esitystään. Tosin vapuksi uudistus ei ehtinyt valmistua eli työväen juhlapäivä välttyi vasemmisto-opposition pelkäämältä häpäisyltä.
Ulospäin on vaikuttanut koko talven siltä, että hallitus on hakenut selkävoittoa ay-liikkeestä. Vaikka selätys on ollut lähellä, ottelu on yhä kesken.
SAK:sta on viestitty, että talven ja kevään tapahtumat vaikeuttavat syksyllä alkavia työehtosopimusneuvotteluja. Kostonhimoinen ay-liike pyrkinee ottamaan revanssin inhoamastaan oikeistohallituksesta. Liittojen odotetaan kantavan neuvottelupöytiin reilujen palkankorotusvaateiden lisäksi asioita, joita siellä ei ole aiemmin nähty.
Tavoitteena on menetettyjen asemien vähintäänkin osittainen takaisin valtaus. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on maininnut esimerkkeinä lomautusten ja irtisanomisten muutosturvan sekä paikallisen sopimisen kysymykset (IL 30.4.), joihin liitto aikoo hakea parannuksia.
Ay-liikkeen osalta voidaan puhua kirjaimellisesti viimeisestä taistosta, joka voi ratkaista ammattiliittojen tulevaisuuden. Toinen peräkkäinen valtataistelutappio tietäisi jo pitkään jatkuneen jäsenkadon jyrkkenemistä ja työmarkkinamarginaaliin ajautumista.
Tältä pohjalta tulevalle syksylle voidaankin ennustaa laajoja ja pitkiä suurlakkoja, joita työrauhalain uudistus ei voi estää.
Mennyt talvi osoittaa, mihin lakot voivat pahimmillaan johtaa. Hävittävää on – kaikilla osapuolilla – paljon enemmän kuin voitettavaa. Vaikka poliittiset lakot oli suunnattu hallitusta vastaan, isoimman laskun niistä maksoivat vientiyritykset, ja sitä kautta työntekijät sekä kansantalous. Lakot syvensivät taantumaa.
On selvää, ettei kroonisesti velkaantuva, viennistä riippuvainen kitukasvu-Suomi kestä toista yhtä laajaa vientisulkua pysyvittä vahingoitta. Siksi hedelmättömän valtataistelun on loputtava. Työmarkkinaosapuolten on korkein aika tiedostaa se, etteivät niiden edut ole vastakkaiset, vaan yhtäläiset.
Tenon päivitetty kalastussääntö astuu voimaan vappuna ja määrittää Ylä-Lapin valtavirran kalastusta 2030 asti. Tenon uhanalaiseksi muuttunut lohi on ollut rauhoitettu jo neljä vuotta ja edessä on viides rauhoituskesä. Näillä näkymin rauhoitus jatkuu senkin jälkeen. Vaikka emolohia on noussut jokeen kalastuskiellon ansiosta aiempaa enemmän, lohikanta on yhä heikko, eikä kestä kalastusta. Sitä ohjataan jatkossa muihin kalalajeihin, kuten kyttyräloheen, jonka kanta on runsastunut nopeasti. Vieraslajista tuskin on alkuperäisen lohen korvaajaksi, mutta parhaassa tapauksessa se toimii korvikkeena lohikannan mahdollista elpymistä odotellessa.