Tornion- ja Muonionjoen luonnontilaisen suurvesistön yksi arvokkaimmista villilohikannoista maailmassa on vaakalaudalla. Yli 30 vuotta tehty uuras työ lohikannan pelastamiseksi uhkaa murentua Itämeren kalastuslaivastojen kitaan.
Jokien villilohikanta oli vuosikymmeniä jatkuneen liiallisen meri-, rannikko- ja jokisuupyynnin takia käytännössä sukupuutossa 1980-luvulla. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen työ emokalaston perustamiseksi ja mittavan istutusohjelman läpi vieminen sekä toimenpiteitä tukeva rannikko- ja jokisuun liikakalastuksen rajoittaminen olivat lähtölaukaus oloissamme ainutlaatuiselle villilohikannan pelastamiselle.
Poliittista ja viranomaisiin vaikuttamista tehtiin Suomen ja Ruotsin kalatalousviranomaisten, tutkimuslaitosten, kärkiyrittäjien, jokilaakson kalastusalueiden, Suomen ja Ruotsin rajajokikomission sekä Lapin maakuntaliiton edunvalvonnan yhteistyönä. Käytiin lukuisia vaatimus- ja vaikuttamisreissuja Suomen ja Ruotsin ministeriöissä sekä eduskunnassa. Laadittiin hevoskuormittain selontekoja ja kirjelmiä ministeriöille siitä, että jokivarsi vaatii oikeutta lohelle ja ihmisille jokilaaksoissa.
Tällä hetkellä lohen kohtalonkysymyksiä ovat merialueella syönnösvaelluksella olevien lohiparvien massakalastuksen rajoittaminen tai täydellinen kieltäminen. Ahvenanmaan maakuntahallinnon alueella tapahtuvan lohenkalastuksen määrät on selvitettävä.
Itämeren alueella älyttömiin paisunutta hyljekantaa, samoin kuin rannikkomme vallannutta merimetsoarmeijaa on pakko vähentää. Näissä on yksi syy siihen, miksi jokien smolttituotanto ei riitä ylläpitämään merellistä viljaa.
Ministeriöissä ja tutkimuslaitoksessa pitää uskaltaa sanoa totuus – jokipyynnin kieltäminen vain ruokkii voimistuvaa rannikko- ja merikalastusta. Se ei pelasta lohta, eikä jokilaaksojen asukkaita.
Jokilaaksolaisten täytyy nousta lohikantojen näivettämista vastaan. Jokilaaksojen lohenkalastusperinne kaikissa muodoissaan on pidettävä elävänä. Kotitarve- ja kalastusmatkailun vahvistuminen on sallittava.
"Hauen kalastuksesta” esitetyt höpinät eivät kuulu lohikantojen tilasta käytävään keskusteluun vähäisimmässäkään määrin.