Historiankirjoitus antaa Kemijoen koskikaupoista pääsääntöisesti kuvan, että ne käynnistyivät kun talvisodan välirauhassa menetettiin Laatokan Karjalan vesivoimavarat. Ajankohta osuu jatkosodan vuosiin 1942-43.
Näin asian esittää Kustaa Vilkuna vuonna 1975 ilmestyneessä Lohi-kirjassaan. Sieltä sama kuva siirtyi Kemijoen rakentamisesta kertoviin tietokirjoihin – ja myös väitöskirjoihin.
Vähäiselle huomiolle ovat jääneet Kemijoen ensimmäiset koskikaupat, jotka tehtiin jo kun Suomi itsenäistyi. Perusteellisimmin niitä on kirjoituksissaan käsitellyt Perämeren kalastajien keskusliiton toiminnanjohtaja Aarne Partanen.
Koskitiloja vuosina 1916-18 Tervolan Narkaus- ja Taivalkoskesta sekä silloisen Rovaniemen maalaiskunnan Petäjäskoskesta ostaneet Olof Nykopp, Elias Lönnqvist, Einar Åström ja Hugo Åström olivat kaikki henkilöhistorialtaan hyvin erilaisia.
Olof Nykopp oli lyhyen pankkiuran jälkeen suomalaisuusaktivismiin innostunut ja Venäjän sortovuosien ajaksi ulkomaille siirtynyt liikemies.
Elias Lönnqvist oli lakiopinnot hylännyt rautatievirkamies, joka harrastelijakielitieteilijänä kiisteli kirjailija August Strindbergin kanssa. Strindbergin mielestä suomen kieli on saanut kaikki sanansa lainoina muilta kieliltä. Lönnqvistin mielestä asian on päinvastoin: kaikki maailman kielet polveutuvat suomen kielestä.
Hugo ja Einar Åström olivat serkukset, jo 1800-luvun Oulussa vaikuttaneen nahka- ja kenkäteollisuutta harjoittavan Åströmin suvun jäseniä. Hugo Åström oli ulkomailla opiskellut, vuosisadan vaihteen tienoilla suvun johtava liikemies.
Näiden neljän henkilön omistuksessa oli lyhyen aikaa huomattava osa Kemijoen koskivoimasta. Jos heidän koskikauppojen yhteydessä lupaamansa voimalaitokset, tehtaat, rautatiet ja muut suurisuuntaiset suunnitelmansa olisivat toteutuneet, Kemijoen vesivoimarakentaminen olisi saanut varsin erilaisen suunnan, minkä se sodan jälkeen sai.
Mistä tämä joukko suurisuuntaiset suunnitelmansa ja näkynsä ammensi, on jäänyt historiankirjoituksessa arvoitukseksi.
Vielä 1920-luvun alussa valtion koskivoimatoimikunta arvioi, että Vuoksen vesistöön rakennetuilla voimalaitoksilla kyetään täyttämään itsenäisen Suomen sähkövoiman tarve. Varsinkaan Oulujoen pohjoispuolella virtaavaan vesivoimaan ei kannata tarttua.
Erityisen kiinnostava on koskikauppojen tapahtumaketju Tervolan Koivunkylän Narkauskoskella. Suuret suunnitelmat saivat koskitiloja hallinneet isännät tarttumaan ostotarjoukseen.
Mikään ostajien rakentamislupauksista ei kuitenkaan toteutunut. Sen sijaan Narkauskoski vaihtoi nopeassa tahdissa omistajaa ja päätyi lopulta valtion omistukseen.
Hinta nousi kaupanteon joka vaiheessa ja myyjät saivat miljoonien markkojen myyntivoitot.
Kirjoittaja on toimittaja.