Luppo: Doula voi olla kor­vaa­ma­ton apu monelle syn­nyt­tä­jäl­le

Lapin Kansa live: Voit­ta­ma­ton SJK RoPSin vie­raa­na, katso ottelu suorana kello 11.30

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Kolumni

Tyt­tä­res­sä on pala äi­tiän­sä ja iso­äi­tiän­sä

-

Ketä huudetaan eniten hädässä sotatantereella ja etsitään lohduttomasti vanhainkodissa? Äitiä.

Ihmisolennolla on peruslaatuinen äidin tarve. Äiti on yhtä kuin turva, oli äiti sitten minkälainen hyvänsä. Äiti on tavallisesti myös ensimmäisiä sanoja, jonka lapsi päästää suustaan opetellessaan puhumaan.

Tulevana viikonloppuna vietetään äitienpäivää. Ollessani lapsi, äitienpäivänä kierrettiin mummolat ja isomummolat. Minulle se oli odotettu päivä, kun näki sukulaisia ja kevät oli monesti kauneimmillaan ulkoleikeissä.

Äitienpäivä muuttaa merkitystään, mitä pidemmälle elämää elämme. Ensin on ne ihanat salaiset askartelut päiväkodissa, joista olemme hyvin ylpeitä. Voisin vannoa, että pienen ihmisen koko sydämellä tehdyt kukka-askartelut saavat jokaisen äiti-ihmisen silmät kostumaan.

Elämän kiertokulussa tulee lopulta se hetki, kun omat silmät kostuvat kulkiessa kukkien kanssa tervehtimään edesmenneitä.

Harmillisesti minä en saanut ikinä tutustua omaan äitiini silloin, kun me molemmat olisimme olleet parhaimmillamme naisina.

Voi mitäpä antaisin, että olisimme molemmat aikuisina saaneet tehdä mukavia juttuja enemmänkin yhdessä, olisimme tutustuneet toisiimme ihan eri tavalla kuin kasvattajana ja kasvatettavana. Olen salaa kateellinen siitä, kun kuulen miten muut miettivät sitä, miten muistaisivat äitejään äitienpäivänä.

Äitienpäivä muuttaa merkitystään, mitä pidemmälle elämää elämme.

Sitten kuitenkin palaan tähän päivään. Minulla on omat lapseni, joiden kanssa voin saavuttaa kaikki ne asiat, jotka jäivät oman äidin kanssa kokematta. Haluan päästä kertomaan heille kaikki ne tarinat, jotka mummoilla jäi minulle kertomatta, ja joita en itse älynnyt nuoruuden innossani kysyä.

Äideistä ei kuitenkaan ikinä pääse eroon, onneksi. Ajan kuluessa me tytöt painumme äitimme näköisiksi. Olen huomannut, että alamme myös tehdä niitä samoja maneereja kuin he, juuri niitä, jotka ärsyttivät tai ihmetyttivät kasvaessamme. Oman sukuni vahvojen naisten käydessä vähiin, olen miettinyt, mikä on se historia, mitä kannan heistä mukanani. Olen myös pala omia isoäitejäni.

Tänä äitienpäivänä muistetaan ja muistellaan äitejä ja mummoja. Vaalitaan jo koettuja asioita ja luodaan uusia tulevaisuudessa kannattelevia muistoja. Hyvää äitienpäivää!

Kirjoittaja katselee maailmaa suurperhesilmälasien takaa ja rimpuilee ruuhkavuosissa.