Moni eduskuntaan vaaleissa valituista puolueista on linjannut tavoitteekseen nostaa Suomen työllisyysasteen 80 prosenttiin. Työllisyysasteen nostamisella pyritään vahvistamaan julkista taloutta.
Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen pitää 80 prosentin työllisyysastetta hyvin realistisena, sillä työvoiman kysyntä eli avoimien työpaikkojen määrä on ollut huippulukemissa.
Sen sijaan Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkistalouden professori Roope Uusitalo suhtautuu tavoitteeseen epäillen.
– Realistisempaa olisi yrittää sopeutua ennusteiden mukaiseen työllisyyteen, sillä hyvät ideat työllisyyden merkittäväksi nostamiseksi alkavat olla vähissä.
15–64-vuotiaiden ikäryhmässä työllisten osuus väestöstä oli tammikuussa 74,2 prosenttia.
Valtiovarainministeriö (VM) ennusti viime syksynä, että työllisyysaste kasvaa 75 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä.
Pylkkänen: Työvoimaa esimerkiksi Intiasta
Vanhuuseläkkeelle siirtyy joka vuosi 10 000 ihmistä enemmän kuin työikäisiä tulee lisää, Pylkkänen sanoo.
– Olemme ihan mahdottoman tehtävän edessä, jos tätä vajetta ei saada täytettyä.
Pylkkäsen mukaan ratkaisun avaimet työllisyyden lisäämiseksi löytyvät muun muassa työperäisen maahanmuuton lisäämisestä ja työttömien nykyistä aktiivisemmasta auttamisesta töihin.
Työperäisen maahanmuuton lisääminen edellyttää hänen mukaansa aktiivista houkuttelua ja ulkomaisesta työvoimasta kiinnipitämistä.
Lisäksi tarvitaan kampanjointireissuja maihin, joista työvoimaa voisi saada.
– Esimerkiksi Intiaan lähti työministeri Tuula Haataisen (sd.) johdolla laaja delegaatio esittelemään Suomea ja työvoimatilannettamme. On monia maita, joiden väkiylijäämä voisi tasapainottaa meidän alijäämäämme.
Uusitalon mukaan työperäistä maahanmuuttoa ei pystytä lisäämään siinä tahdissa kuin olisi tarvetta.
– Ainakaan lyhyellä aikavälillä en usko, että ongelma ratkeaa maahanmuuton avulla.
Uusitalon mukaan tullaan siis siihen, että tarvitaan poliittisia päätöksiä siitä, miten valtion menot ja tulot saadaan tasapainoon.
– Toivottavasti päästään eroon siitä, että kuvitellaan jonkun ihmelääkkeen, joka ei satuta ketään, ratkaisevan kaikki ongelmat. Kuten vaikkapa sen, että työllisyys jotenkin maagisesti yhtäkkiä paranisi.
Toimet vaikuttavat viiveellä
Osa nykyhallituksen tekemistä työllisyyspäätöksistä alkaa näkyä vasta viiveellä. Pylkkäsen mukaan näitä ovat muun muassa oppivelvollisuusiän nosto, muunto- ja jatkokoulutusten lisääminen, osatyökykyisten työllistymisen helpottaminen ja TE-palveluiden siirto kuntiin.
Uusitalon mukaan tarvitaan aika paljon optimismia nähdä, että hallituksen toimista olisi merkittävää vaikutusta tulossa.
– Siitä ei esimerkiksi ole mitään näyttöä, että työllisyyspalveluiden siirto kuntiin erityisesti kasvattaisi työllisyyttä.
Lisäksi esimerkiksi osatyökykyisten tukityöllistäminen voi olla järkevää monesta syystä, mutta sillä ei vahvisteta julkista taloutta, hän huomauttaa. Merkittävän osan palkkatuesta maksavat kuitenkin veronmaksajat.
Pylkkäsen mukaan hinta sille, että yksi henkilö jättää työuransa tekemättä, on noin kaksi miljoonaa, ja jos heitä on varovaisenkin arvion mukaan 100 000, se tarkoittaa 200:aa miljardia euroa.
– Tämmöiseen meillä ei ole varaa, sen voi todeta kuka tahansa.