Kerron nyt asian, jonka sanominen nolottaa: tunnen itseni yksinäiseksi.
Paljastus hävettää, sillä elämäni on todellisuudessa kaikin puolin kunnossa. Minulla on rakastava puoliso, kaksi koiraa ja ihmisiä, joita saan kunnian kutsua sydänystävikseni.
Ajattelinkin pitkään, ettei tällaisessa elämäntilanteessa ole oikeutta tuntea oloani yksinäiseksi. En tiedä mitään siitä, millaista on elää ilman ainoatakaan läheistä ihmistä tai joutua viettämään päiviä ja kuukausia kokonaan yksin. Ajattelin valittavani turhasta ja sulloin tuntemukseni syvälle oman mieleni uumeniin.
Nykyään tiedän paremmin.