Pääkirjoitus: Läm­pe­ne­mi­nen etenee kiih­ty­väl­lä vauh­dil­la ja se näkyy jo nyt Lapin tal­vis­sa

Yritykset: Tornion Park Hotel vaihtaa omis­ta­jaa

Rikosepäily: Kahden osa­kas­kun­nan rahat ka­to­si­vat Pel­ko­sen­nie­mel­lä

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Kolumni

Tul­vas­ta on jo­kai­sel­la mie­li­pi­de – luonto näytti am­mat­ti­lai­sil­le ja pai­kal­li­sil­le voi­man­sa

-

Tulva on asia joka kiinnostaa. Jokainen muistaa jonkun kovan tulvan ja sen missä oli, kun väylä tulvi pahiten.

Tulva voi yksilötasolla olla iso tragedia, jossa menee ihmisen koti, omaisuus ja pahimmassa tapauksessa myös henki.

Tornionjoki on vuosikymmenien aikana näyttänyt nykyihmisille, ettei sitä voi kahlita tai hallita. Syitä tulviin on tarjolla monia, mutta lähes aina voi sanoa joen yllättävän jopa ammattilaiset.

Jokivartisille väylän seuraaminen on jo dna:ssa tullut ominaisuus. Joka kerta, kun kevät tekee tuloaan, kääntyvät puheet siihen millaista jäidenlähtöä tai tulvaa voidaan odottaa.

Vuodet tai keväät eivät ole veljeksiä, vaan aivan identtistä vuotta ei jokivarressa taida olla koskaan nähty.

Tämä vuosi ei ollut poikkeus, vaan luonto näytti ammattilaisille ja paikallisille voimansa.

Ihmiset ovat viehättyneet vedestä. Talot on rakennettu lähelle vettä, jokea tai järveä. Nykyajan tulvat ovat rajanneet rantarakentamista, mutta silti ns. tulvavaara-alueella on paljon vakituisia asumuksia ja vapaa-ajan rakennuksia.

Kun tulva nousee korkealle, huippulukemiin tai ainakin lähelle niitä, on monen omaisuus uhattuna. Tänä keväänä jäät menivät ilman isompia ongelmia alavirtaan. Ehdittiin jo ajatella, ettei tänä vuonna tarvitsekaan lähteä tulva-ajelulle. Toisin kävi, kuten on viimeisen reilun viikon aikana nähty.

Tornion ja Haaparannan kastuminen oli oppitunti, joka pisti vauhtia kaupunkeja suojaavien ruoppausten ja tulvavallien rakentamiseen.

Tulvahuippu iski koko jokivarteen saman viikonvaihteen aikana. Muonionjoki kiusasi ihmisiä Muoniossa ja Kolarissa. Omakotitalo, joka on seissyt samalla jokitörmällä vuodesta 1949 olikin yllättäen kastumassa.

Vesitulva on salakavala. Vesi hiipii kuin varkain kohti rantaa. Tilanne voi näyttää rauhalliselta, mutta tosiasiassa vesi on aivan yhtä vaarallinen kuin näkyvät jäälohkareet.

Työn puolesta olen kymmeninä keväinä kiertänyt kumpparit jalassa jokirannassa. Ylivojakkalan koskena virrannut kylätie ja Rauvalan kuistin ikkunan särkyminen jääpadon räjäytyksessä ovat jääneet ikuisesti mieleen keväällä 1985.

Viisi vuotta myöhemmin hämmästeltiin Tornion kaupunginhotellin keskeytyneitä vappuhulinoita ja Länsirannan kauppojen täyttä tuhoa. Jääpato meinasi upottaa kaupungin keskustan.

Tornion ja Haaparannan kastuminen oli oppitunti, joka pisti vauhtia kaupunkeja suojaavien ruoppausten ja tulvavallien rakentamiseen. Vuosikymmenien aikana tulvasuojaukset ovat valmistuneet, mutta silti muutaman vuoden välein on taas seisty Nordbergin möljällä ihmettelemässä, kuinka korkealle vesi voi nousta.

Tulvavallin korottaminen vuoden 2020 tulvan jälkeen oli viisas päätös. Tämän kevään vahingot olisivat voineet olla paljon pahemmat ilman Näränperän tulvavallia.

Kirjoittaja on toimittaja.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.