Nuorena, erityisesti alakouluikäisenä, luin paljon kirjoja. Kesäisin lainasin kokonaisia repullisia teoksia kerralla. Suosikkejani olivat nuorten fantasia-, draama- ja jännityskirjallisuus.
Parhaimpia hetkiä olivat ne, kun tarina oli niin koukuttava, ettei kirjaa voinut laskea alas koko päivänä. Kesällä sai myös valvoa vähän pidempään, joten saatoin lukea sängyssä pienen lukuvalon alla myöhään yöhön asti.
Kirjojen ahmiminen hidastui yläkoulussa. Lukiossa koin, ettei lukeminen vapaa-ajalla kiinnostanut enää, kun oppimateriaalia oli jo niin paljon. Korkeakoulussa olin jättänyt kirjat ja luin pelkästään enää uutisia kännykällä.
Faktapohjaisesta tekstistä on ollut vaikea irrottautua lukemaan jälleen kaunokirjallisuutta.
Vielä esi-teininä lukeminen oli hauskaa, mutta varttuessa siitä tulikin tylsää. Ilmiön voi nähdä myös Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksen (2017) tuloksissa. Mistä muutos voi johtua?
Koulu ja opiskelu tekevät lukemisesta tavoitteellista. Oppikirjojen lisäksi tuli lukea myös kaunokirjallisuutta, mutta sekin oli usein opettajan valitsema teos, joka jokaisen oli pakko lukea. Luulen, että se on ollut monelle hauskuuden tappaja.
Varttuessa tavoitteellisuuden ajatusmallit hiipivät myös vapaa-aikaan. Jos tartun kirjaan, minun tulisi oppia siitä jotakin. Sitten olen käyttänyt aikani hyödyllisesti.
Tosiasiassa kirjaa voi lukea ihan vain viihteen ja huvin vuoksi. Se on myös täysin hyvä syy.
Lasten ja nuorten säätiön toteuttaman yläkouluikäisten lukutottumiskyselyn (2019–2020) mukaan yli 60 prosenttia vastaajista lukisi enemmän, jos teksteissä käsiteltäisiin kiinnostavampia aiheita, ja 42 prosenttia lukisi enemmän, jos heillä olisi enemmän aikaa.
Lisäksi tutkimuksissa on huomattu, kuinka vanhempien ja roolimallien lukemisharrastuksella voi olla positiivinen vaikutus lasten ja nuorten intoon tarttua kirjaan.
Lukeminen itsestään ei ole uhattuna. Lukutaito on vain somen levittäytyessä muuttanut muotoaan medialukutaidoksi.
Tilastokeskuksen artikkelissa (2022) lasten ja nuorten lukutaidosta pointti on hyvin kiteytetty. ”Kun pelätään lukemisen kuolemaa, pelätään itse asiassa totuttujen, perinteisten lukemisen tapojen kuolemaa.”
On oma lajinsa ymmärtää sekuntien pituisen Tiktok-videon kärki, ja mihin keskusteluun sillä viitataan. Myös medialukutaito vaatii yleissivistystä.
Mielestäni näitä kahta taitoa on siis liian yksinkertaistettua asettaa vastakkain toisiensa vihollisiksi.
Sekä pitkien tekstien että audiovisuaalisten kokonaisuuksien ymmärtäminen ovat tärkeitä arkipäiväisiä taitoja, jotka auttavat kriittisessä ajattelussa.