Kuvitellaan tilanne. Lapin maakunnassa kaksi eduskuntavaaleissa eniten ääniä kahminutta puoluetta saa neljä kansanedustajaa. Maakuntaan jää jäljelle kaksi paikkaa, joista kamppailevat loput puolueet.
Jos en ole antanut ääntäni jommallekummalle voittaneelle puolueelle, vaihtoehdot käyvät vähiin. Äänestämäni puolueen kärkiehdokkaan tulee olla joko omaan mieleeni tai muuten ääneni on käytännössä hukkaan heitetty.
Miksi antaisin ääneni puolueelle, jos sen kärkiehdokas ei ole poliitikkona toiminut toiveideni mukaisesti tai ehdokkaan ajatukset eivät kohtaa omieni kanssa?
Jokaisen ääni merkitsee ja on tärkeä. Lapissa äänestävä voi kuitenkin huomata, että oma ääni ei ole aina painoarvoltaan yhtä suuri kuin etelässä äänestävillä tai maakunnan suosituimpia puolueita äänestävillä.
Viime eduskuntavaaleissa lähes 8 000 Riikka Karppista (vihr.) viime vaaleissa äänestänyttä koki tämän, kun oma ääni jäi heikommaksi kuin lähes 5 000:n Markus Lohta (kesk.) äänestäneen.
Vaaleissa voi tapahtua mitä vain, mutta meidän maakunnassamme kansanedustajina ovat toimineet pitkään samat kasvot. Monet heistä ovat ehdolla nytkin.
Eduskuntavaaleissa ääni menee henkilölle, mutta ennen kaikkea vaaleissa kisaavat puolueet.
Äänestysaktiivisuuteen vaikuttavat muun muassa kotoa opitut mallit, velvollisuudentunto ja se, kuinka helppoa äänestäminen on yksilölle (Hanna Wass, Poliittinen valta Suomessa 2017). Myös yhteiskunnallinen asema vaikuttaa äänestysintoon, ja hyväosaiset ovatkin vaaleissa huono-osaisia paremmin edustettuja – siis yliedustettuja. Tämä voi johtaa politiikkaan, joka suosii tiettyjä ihmisryhmiä toisten kustannuksella.
En usko, että Lapissa epäreilulta tuntuva tilanne myöskään kannustaa uurnille. Kansalainen joutuu puntaroimaan yhä tarkemmin, ketä ja mitä puoluetta kannattaa äänestää, jos tahtoo antaa äänensä tulevalle kansanedustajalle.
Epäkohdalle on tehtävä jotakin, jotta Lapin maakunnan piilevä äänikynnys madaltuisi. Keskustelua on käyty siitä, tulisiko Lapin ja Oulun vaalipiirit yhdistää. Äänet laskettaisiin yhteen, mutta paikkoja olisi alueilla yhtä paljon kuin nyt. Näin äänikynnys täällä laskisi.
Äänikynnys eli osuus äänistä, joka puolueen on saavutettava yhtä edustajapaikkaa varten, on Lapin maakunnassa korkea, näissä vaaleissa enimmillään peräti 14,3 prosenttia. Jos Oulu ja Lappi yhdistyisivät, äänikynnys voisi laskea jopa noin neljään prosenttiin.
Omalta ehdokkaalta sopiikin kysyä, olisiko hän valmis muuttamaan vaalijärjestelmän sellaiseksi, että se kohtelisi äänestäjiä tasa-arvoisemmin koko maassa.