Pääsin ensimmäiseen kesätyöpaikkaani 15-vuotiaana eli rippikoulukesänäni. Sain paikan sinnikkään kyselemisen ansiosta, kun en jäänyt odottelemaan, että minulle soitellaan takaisin.
Silloin asiat olivat hieman yksinkertaisempia – ja samalla sekaisempia – kuin nykyään.
Ei ollut hygieniapasseja eikä muitakaan erityisvaatimuksia. Monet nykyaikana päivänselvät säännöt ja niiden valvonta oli vielä hieman uutta. Lain syrjästä yritettiin pitää sen verran kiinni, ettei alaikäinen olisi myymässä alkoholia tai tupakkaa.
Työtehtäviin perehdytys oli summittaista. Hyvä ohjaus on reilua ja kohteliasta, mutta minusta sekä työnantajan että nuoren työntekijän pitää myös ymmärtää, että paras oppi karttuu ajan ja tekemisen myötä. Siinä tarvitaan kärsivällisyyttä.
Ensimmäisessä työpaikassa ehkä epämukavinta oli harjoitella sitä, missä määrin kannattaa olla omatoiminen ja milloin taas odottaa ohjeita. Välillä huomasin, että aikuisilla oli riittävästi hommaa ilman, että alkavat keksiä minulle tekemistä. Piti vain malttaa odottaa.
Lopulta kesän myötä hoksasin, mitä kaikkea joutohetkinä voi tehdä: pyyhkiä pöytiä, tyhjentää roskiksia, tiskata astioita, kantaa tavaroita paikoilleen ja niin edelleen.
Tietoa työelämästä minulla oli nykymittapuulla vähän. Jos 2020-luvun teini tuppaa laskemaan, millä palkalla kannattaa lähteä töihin, minä olin pikemminkin ihmeissäni, että ai tästä saa ihan oikeasti rahaakin.
Vapaapäivistä saati työpäivien pituudestakaan en ymmärtänyt, vaikka koko lapsuuden olin lukenut vuorotyössä käyvän äidin työvuorolistaa. Sekin tuntui käsittämättömältä, että kuukausipalkka juoksee, vaikka viikonloppuna on vapaata.
Siinä kaikessa kaaoksessa sain kuitenkin työelämäni alkuun. Ensimmäisiä palkkoja en muista, mutta toisen kesän tienesteillä ostin elämäni ensimmäisen maastopyörän. Se kiilteli niin, että kaverit epäilivät minun ansainneen tonnikaupalla rahaa.
Olin kaksi kesää samoissa matkailupalveluhommissa, ja sen jälkeen löysin nykyisen ammattini. Työnteosta tuli rutiini jo kauan ennen aikuistumistani, ja se on ollut monella tapaa hyvä juttu.
Kynnys työelämään ei madaltui ennen kuin järki kasvoi aikuisten maailman kohteliaisuussääntöihin ja vaatimuksiin. Opin, että osaan tehdä töitä.
Maastopyörän jälkeen en suurempia ostellut, vaan aloin markka markalta kartuttaa itsenäisen elämän kassaa. Se helpotti opiskeluvuosia niin, että välillä oli mahdollisuus myös lomailla.
Yhä edelleen säästäväisyys on mielestäni hyve. Seuraavaksi voisin vaikka opetella ottamaan rennommin.