Onnettomuus: Au­toi­li­ja törmäsi ala­ikäi­seen pyö­räi­li­jään Iva­los­sa ja pakeni pai­kal­ta

Sää: Harmaa loska väistyy pian - ensi viikon hiih­to­lo­ma­lai­sil­le lu­va­taan jo au­rin­koi­sem­pia hiih­to­ke­le­jä

Kolumni

Tie­dät­kö sinä, mitä Ro­va­nie­mel­lä pitää eh­dot­to­mas­ti syödä? Ei se mitään, en mi­nä­kään

Henri Anundi on Uuden Rovaniemen kolumnisti ja kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.
Henri Anundi on Uuden Rovaniemen kolumnisti ja kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.

Kun menen Berliiniin, marssin ensimmäisenä currywurst-kopille. Lontoossa taas pubiin fish and chipsille ja oluelle. Mikäli vielä joku päivä pääsen Japaniin saakka, on paikallinen sushi ensimmäisenä elämyslistalla.

Olen keski-ikäinen syöppö, enkä ole yksin.

Matkailijaa kiinnostaa ruoka. Joka paikassa on koettava se yksi tyypillinen annos – usein se on street foodia, katuruokaa, josta on tullut folklorea, kansanperinnettä. Brittikin sanoo, että kalapottu tulee syödä eiliseen sanomalehteen käärittynä, suolalla ja etikalla maustettuna. Silloin elämys on aito.

Mikä sitten on aito katuruokaelämys matkailukaupunki Rovaniemellä? Autogrillin makkarapottu on vahvoilla, mutta siitä puuttuu pohjoinen leima. Kaupungista saa erittäin laadukasta kebabia, pizzaa ja hampurilaista, mutta ne loittonevat Lapista vielä kauemmas kuin lenkki ja ranskalaiset kaikilla hökkeillä.

Annoksen pitää olla yksinkertainen, kädestä syötävä ja vapaa ryöstöhinnoittelusta.

Se yksi oikea katuruoka on saatava Rovaniemelle. Lahdessa on lihamuki ja Torniossa Meerin möykky, joka hyväksytään listalle, sillä se on irrottautunut hampurilaisten luokasta omaksi alalajikseen. Kysy vaikka Lordilta.

Annoksen pitää olla yksinkertainen, kädestä syötävä ja vapaa ryöstöhinnoittelusta. Siinä täytyy olla terveelliseen viittaavaa lisuketta (vrt. tomaatti pizzassa), mutta pääaineksen tulee tiristä mehukasta mönjää. Signatuurikastike kruunaa kokonaisuuden.

Sole ko tehä. Mutta aitoon lappilaiseen tyyliin aloitetaan riitelemällä keskenään.

Ensimmäinen debatti saadaan pääaineksesta. Löytyykö porolle vaihtoehtoja? Hirvi? Kustannukset eivät ole edullisimmasta päästä. Kenties lihattomalta kentältä jokin paikallinen innovaatio?

Seuraavaksi tapellaan tarjoilumuodosta: onko mukana leipää ja missä ominaisuudessa? Tarjoillaanko annos tietynlaisesta astiasta? Sitten taitetaan peistä kastikkeesta – puolukkaa, hillaa, viinimarjaa, karpaloa? Kuusenkerkkää tai pakurikääpää? Minkä ympärille ainutlaatuinen sörsseli kyhätään?

Minulla on idea, mutta en kerro. Sen sanon, että sijainti on kaikki kaikessa: elämänluukku-ruokavaunun tulee sijaita Koskikadulla, tapahtumien polttopisteessä. Listalla on yksi annos, juomavaihtoehtoja kaksi. Hintana tasaraha.

Lopuksi viestintästrategiaan: puskaradiota ja sissimarkkinointia. Vakiinnutetaan jalansija paikallisten keskuudessa, josta se ennen pitkää bongataan matkailijasuosituksiin. Kun turisti törmää vaunuun äimistellessään Rovaniemen keskustan arkkitehtonista loistoa, hän on löytänyt etsimänsä.

Mutta mitä se on?

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.