Kansantaloustieteessä palkka määritellään korvaukseksi menetetystä vapaa-ajasta. Työntekijä antaa työpanoksensa edustamansa organisaation käyttöön ja saa siitä korvauksen. Verottaja ottaa korvauksesta oman osuutensa, ja monella työntekijällä työtunnit eivät riitä enää annettujen tehtävien suorittamiseen. Nipistetään hieman omasta vapaa-ajasta ja iltaisin lasketaan päiviä seuraavaan lomaan. Takki tyhjänä lomalla joko suoritetaan hieman lisää tai kerätään voimia nukkumalla ja ahmimalla Netflix-sarjoja.
Sama pätee minuunkin. Tämä hieman väsähtänyt virkamies suunnitteli mielessään loma-ajan lukujärjestykseensä tekemistä elämätaparemontista lautapeleihin, mutta löysikin itsensä katsomasta The Good Place sarjaa. Siinä neljä ihmistä päätyy kuolemansa jälkeen paikkaan nimeltä The Good Place. Pian selvää, että he eivät olekaan tehneet asioita oikein elämänsä aikana, mutta he kasvavat kuolemansa jälkeen paremmiksi ihmisiksi.
Neljä tuotantokautta tuntui kieltämättä ylimitoitetulta, ja vaikka itse sarja on kökköä kohellusta, saa se miettimään, mitä voisimme tehdä elämässämme toisin. Teemmekö me työtä, jolla on merkitystä? Ottaako työ enemmän kuin antaa? Eräs ystäväni totesi taannoin, että vaikka hän saisi tuhat euroa enemmän palkkaa kuukaudessa, hän ei jatkaisi nykyisessä työssään. Se todella pisti miettimään.
Ne, jotka vielä sinnittelevät kustannuspaikoillaan, kertovat saunailloissa exit-suunnitelmistaan. Haaveillaan lottovoitosta, vuodesta Balilla tai irtisanoutumisesta ja tyhjän päälle hyppäämisestä. Vuorotteluvapaan ja aikuiskoulutustuen lakkauttamisilla saattaa olla vakavat seurauksensa, kun ihmiset eivät enää näe mahdollisuutta hengähtää hetkeksi ja palata virkeänä takaisin työhönsä. Lisäksi ansiosidonnainen päiväraha on merkittävästi korkeampi kuin vuorotteluvapaa korvaus.
Samalla kun kiepumme oravanpyörissämme, työelämän tahti vain kiihtyy. Maailma muuttuu yhä kompleksisemmaksi. Mitä voimme tehdä? Opiskella kokonaan toiselle alalle? Auttaisiko nelipäiväinen työviikko tai työpaikan vaihto? Voi olla, mutta mitä jos seuraavana työpäivänäsi olisitkin vähän ystävällisempi kollegoillesi. Olisit aidosti läsnä, kuuntelisit. Peruisit turhanpäiväisen Teams-palaverin tai ainakin lyhentäisit sitä vartilla. Ei tässä mitään The Good Place -sarjan utopiaa tarvitsisi luoda, mutta arjen pienillä teoilla saisimme työelämästä hieman paremman paikan. Kun seuraavan kerran avaat työpaikkasi oven, voisiko kokeilla?
PS. Päätoimittaja ilahdutti minua seuraavalla Kari Hotakaisen lausahduksella sen jälkeen, kun olin lähettänyt kolumnin ensimmäisen version: ”Hänen ainoa katumuksensa oli se, että hän omisti aivan liikaa aikaa perheelleen”. Muistetaanhan tämäkin.