Vuodeosastot ollaan keskittämässä Lapissa muutamalle paikkakunnalle, päivystysaikoja lyhennetään ja Länsi-Pohjan keskussairaalan toiminta ajetaan alas. Myös Lapponia -sairaalan kohtalo on epäselvä.
Perustuslaki takaa jokaiselle riittävät sote-palvelut ja velvoittaa julkisen vallan edistämään väestön terveyttä. Aletaanko Lapissa olla päätösten myötä rajalla, ettei laki enää täyty? Aluevaltuutetuilla on raskas punninta edessä.
Sanotaan, että jos arviointiryhmän esityksiä ei totella eikä budjetissa pysytä, edessä on pakkoliitos Pohteeseen. Ymmärrän huolen, että sitten ei pieniä yksiköitä tämänkään vertaa säälittäisi. Onko "itsenäisyydelläkään" arvoa, jos sen jatkuva linja on vain keskittämistä ja kurjistamista?
Puolustin aluevaltuutettuna Länskää. Peloteltiin, että jos tuet sitä, raha ei riitä oman kuntasi terveyskeskukseen.
Seutukuntien pitäisi olla solidaarisia toisilleen. Muuten on turha odottaa tukea oman alueen tärkeille tavoitteille, ja pian kaikki on keskitetty yhteen keskukseen. Vaikka Länskää ollaan ajamassa alas, samalla leikataan myös pieniä terveyskeskuksia. Sitä paitsi Länskä on tarjonnut kustannustehokkaita palveluita koko Lapille.
Kyse on ennen kaikkea ideologiasta. Selviä säästölukuja ja vaikutusarvioista ei ole esitetty. Mitä vuodeosastojen ja päivystysten lopettamisen kerrannaisvaikutukset ovat? Mitä hoitoja terveysasemilla voi antaa, jos niissä ei ole vuodeosastoja? Mitä mummoralli maksaa valtiolle? Sieltäkin (LK 25.10.) on myönnetty, ettei Länskän alasajon kustannuksia ja vaikutuksia ole laskettu.
Lapin poliitikkojen tulisi muistaa, että oli mikä tahansa puolue hallituksessa, Lappi on aina oppositiossa. Työllä, taistelulla ja karvalakkilähetystöillä tilastot on käännetty. Myös omien puolueiden sisällä on luotu paineita omia ministereitä kohtaan – ainakin ennen.
Hallituspuolueista ja erityisesti perussuomalaisista on vastattu lappilaisten huoliin hokemalla, että kepu teki soten. Arvostatko äänestäjät edellisen hallituksen selän taakse piilottautumista? Jos resursseja ei anneta riittävästi, mitä väliä on, minkävärisiä aluevaltuutettuja istuu ministeriön kumileimasimena?
Aluehallintoa ei rakennettu uudeksi himmeliksi – sillä poistettiin kuntien sote-organisaatiot, sairaanhoitopiirit ja muut kuntayhtymät. Jos säädöksissä, etenkin rahoituslaissa, on valuvikoja, ne täytyy korjata. Historiallinen uudistus ei tule kerralla kuntoon. Nyt ministeriöiden virkamiehistö näyttää johtavan tätä prosessia.
En epäile, etteivätkö kaikki Lapin poliitikot, puoluekannasta riippumatta, haluaisi vilpittömästi hyvää kotimaakunnalleen, mutta aina pelkkä haluaminen ei riitä.