Koulujen alku on käsillä. Voi kunpa jokainen lapsi saisi aloittaa turvallisen koulutien ja pohjan tulevalle urakalle, jota on vuosia edessä.
Olen itse pohdiskellut jo pitkään, mikä siinä niin kovin muita ihmisiä hiertää, millainen joku yksilö on. Mitä se on keneltäkään pois?
Onko meillä tosiaan edelleen varaa kasvaviin lasten ja nuorten sekä tulevassa aikuisuudessa jatkuviin mielenterveydenhäiriöihin ja niiden hoitoon? Eikö yhteiskunnalle olisi äärettömän tärkeää, että jokainen saisi olla onnellinen oma itsensä juuri sellaisena kuin on?
Oma ihana, taitava lapseni on kokenut olevansa toista sukupuolta ihan pienestä asti. Hän syntyi tytöksi, mutta pienestä asti hän on sanonut olevansa poika. Olen antanut hänen kulkea omaa polkuaan, en painostaen mihinkään suuntaan, äidin tuki tietysti rinnalla. Olen kuunnellut kysymyksiä, joihin aina en ole osannut vastata. Mutta tietoa olen hakenut.
Tärkeintä on näyttää ja kertoa lapselle, että hän on hyvä ja rakastettu juuri sellaisenaan. Miksi ihmeessä kieltäisin lastani laittamasta rakastamaansa Spiderman-pukua päiväkodin naamiaisiin vain sen takia, mitä muut ajattelevat? Siihenkin tosin olen sortunut liian monta kertaa, vain suojellakseni rakasta lastani mahdolliselta kiusaamiselta tai ilkkumiselta.
Kysymykset "miksi sie oot tuommonen" tai "ookko sie tyttö vai poika" ovat lapsille tavallisia, koska lapsethan ihmettelevät asioita ääneen. Pienelle herkälle mielelle ne voivat olla kipeitä, kipeitä paikkoja. Varsinkin jos niitä joutuu kuuntelemaan toistamiseen tai vaikkapa vuosia.
Mitä se aiheuttaisi meille kenelle tahansa? Äidin sydän särkyy, kun lapsi kysyy, mikä minussa on vikana. Ei mikään, vika on muussa maailmassa.
Jo erilaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta puhuminen kotona voi olla askel eteenpäin, jotta jokainen lapsi saisi edes hieman tasa-arvoisemman ja turvallisemman lähtökohdan elämälle. Koulun suhteen toivoisin lämpimästi myös henkilökunnalta suvaitsevaista näkökulmaa sekä aiheeseen tutustumista, mikäli se on vielä uutta.
Tätä mietin iltaisin nukkumaanmenon aikaan, kun annan hyvän yön suukon lapseni otsalle.
Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä.