Onnettomuudet: Rat­ti­juop­po ajoi stop-mer­kin takaa auton eteen Tor­nios­sa

Lapin Kansan kalakilpailu: Suuria ahvenia ja hurjia har­juk­sia

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Tar­koi­tus py­hit­tää keinot?

Lapin kansanedustajille esiteltiin Hannukaista, joka Ylen uutisoinnin perusteella sai innostuneen vastaanoton. Vastuullisuus ja maailman tiukin kaivoslaki mainittiin. Projektin toiminta-ajaksi on arvioitu 10–12 vuotta, mikä saa pohtimaan, onko tämä varsinkin Tornion-Muonionjokeen kohdistuvan uhkan arvoista.

Kaivosta kannattavat edustajat lienevät yhtä riemuissaan vesivoiman lisärakentamisesta ja tässäkin tapauksessa puhtaan siirtymän nimissä. Kestävästi ja luontoa kunnioittaen, totta kai.

Yrityksiä perustetaan tuottamaan voittoa, jolloin myös kustannuksista pyritään tinkimään. Erityisesti minua huolestuttaa hallituksen pyrkimys ”tehostaa” luvitusta, mikä lisää riskiä huonoista päätöksistä, joiden seuraukset ovat pysyviä. Jo nyt ely-keskukset valittavat resurssipulaansa ja joutuvat luottamaan siihen, että toimiluvan hakijan selvitykset on tehty asianmukaisesti, mistä vaikkapa Hannukainen käy onnettomasta esimerkistä.

Suorastaan pöyristynyt olen Sakatista, jossa Natura-suojelu pyritään murtamaan, mikä loisi huolestuttavan ennakkotapauksen. Suhangon tapahtumat saavat pohtimaan ylistetyn kaivoslainsäädännön tasoa: paikalle tehdään ilman YVA-lupaa tietä (yhteiskunnan piikkiin) ja on syytä epäillä, että piakkoin koneet ovat aukaisemassa linjaa yli 40-kilometriselle purkuputkelle, josta valunee Kemijokeen muutakin kuin raikkaita hulevesiä.

Itämeri on jo maailman saastuneimpia meriä, eikä Lappiin kohdistuva kaivosbuumi ainakaan paranna asiaa. Kun padoilla kuohitusta Kemijoesta nähtävästi aiotaan tehdä vielä viemäri, saadaan haaveille lohen palauttamisesta joen vesistöalueelle heittää sen myötä hyvästit.

On perusteltua väittää, että vihreän siirtymän avulla haetaan laajempaa sosiaalista toimilupaa ympäristön lisääntyvälle riistolle. Paras keino vaikuttaa oikeasti tilanteeseen on kaiken kulutuksen vähentäminen ja mahdollisimman nopeasti. Erityisesti tämä koskee vauraita länsimaita, joihin Suomikin kuuluu.

Lapin entinen maaherra Uuno Hannula totesi aikanaan, että luonnonvaroista rikkaassa maakunnassa on lappilaisten omaa syytä, jos kärvistelevät kurjuudessa. Siksi kaikki kivet ja kannot olisi käännettävä, jotta tästä ikeestä päästäisiin irti. Hannula olikin lopulta enemmän oikeassa, mitä kenties arvasikaan. Luontomme kannalta hinta on kylläkin karmea.