Avaan Instagramin ja selaan uutismedioiden julkaisuja, jotka algoritmi valikoi syötteeni alkupäähän. Silmille lävähtää palestiinalaisten kansanmurha, hallituksen leikkaukset, Moskovan terrori-isku, romahtavat sillat, kiinalaisen halpatuotannon suosio, naapurimaan uhkaavat lausunnot, Itämeren hätähuudot… Huokaisen syvään. Tuleeko maailmasta koskaan valmis?
Maailman painaessa harteillani tukeudun kliseisiin. “Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Show must go on. Ei auta itku markkinoilla. It is what it is.” Sanonnat, jotka ovat hioutuneet aikojen saatossa vastoinkäymisiä varten, kantavat hiljaista voimaa. Kun omia sanoja ei löydy, hiljaisuus täytetään tutuilla ja turvallisilla aforismeilla. Niin moni vieraan ja vaikean äärellä ollut on lausunut samat sanat ennen minua, ja mennyt eteenpäin.
Latteuksien lisäksi uskon syvästi hyvän voimaan. Uskon siihen, että viljelemällä hyvän siemeniä ympärilleen maailmaa voi todella muuttaa. “Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.” Jotta ennustus alkaa toteuttaa itseään, on uskottava siihen, että lopulta sodat päättyvät, sillat korjautuvat, lajit pelastuvat ja päättäjät havahtuvat. Jos puolestaan uskomme siihen, että mitään ei ole tehtävissä, emme tee mitään.
Ikävällä uutisvirralla on passivoiva vaikutus: “Tieto lisää tuskaa.” Uutisuupumuksesta poikivan maailmantuskan seurauksena haluan sulkeutua maailmalta. Haluan käpertyä kuoreeni ja piiloutua turvallisen kotini seinien sisään. Poden kuitenkin syyllisyyttä, jos käännän katseeni muualle. “Hiljaisuus on myöntymisen merkki”, enkä halua olla samaa mieltä murhaajien, saastuttajien, ylikuluttajien ja kiusaajien kanssa.
Nuorten perusturvallisuuden tunne on järkkynyt koronapandemian, sotien ja etenevän ilmastokriisin myötä. “Nuorissa on tulevaisuus”, eikö vain? Siksi nuoriin täytyy valaa uskoa siitä, että “tulevaisuus on toivoa täynnä”. Uutiset rakentavat maailmaa ja siten jokaisen mielenmaisemaa. Kaiken inhottavan, likaisen ja ruman keskellä on elintärkeää kaivaa esille myös valonpilkahdukset ja kertoa niistä maailmalle.
Toivon hartaasti, että kanssani aikuisiksi varttuvat nuoret päättävät nähdä hyvän maailmassa, vaikka uutisotsikot tekevät optimismista välillä työlästä. Toivo pitää meidät toimintakykyisinä. Ja “toivossa on hyvä elää”.