Kesä ei aina ole sitä, mitä siltä odottaa, ja nuo odotukset tuntuvatkin olevan välillä hieman turhanpäiväisiä. Vaikka kesällä usein onkin enemmän vapautta sekä arjesta ja kiireestä että paksuista toppavaatteistakin, on se silti vuodenaika siinä missä muutkin. Eikä kesäkuu ja kerrospukeutumisen vähentäminen tarkoita automaattisesti stressittömyyttä, hyvin nukuttuja öitä tai parempaa mielenterveyttä.
Kesälle ladataan paljon odotuksia, ja se tuntuu olevan jopa vuoden kohokohta. Ja ymmärränhän minä sen, kun kesällä on vain niin kertakaikkisen lämmintä ja ihanaa. On vain lämpimiä kesäöitä ja loputonta auringonpaistetta, ei huolia tai murheita. Mutta onko asian laita sittenkään aivan noin?
Haluaisin nyt haastaa itseäni ajattelemaan, että ei kesän välttämättä tarvitse olla vuoden kohokohta. Jos kesä ei ollutkaan pelkkää lämpöä ja huolettomuutta, niin minkä sille mahtaa? Asenteella on tietenkin väliä, mutta joskus on myös tarpeen vain antaa kesän olla hieman lässähtänyt. Yhtä lailla voin nyt päättää, että minun vuoden kohokohtani ei todellakaan ollut tämä lässähtänyt kesä. Ehkä se tulee olemaan marraskuinen pimeä sunnuntai-ilta, kun olen kotona yksin kaikessa ylhäisyydessäni kääriytynyt vilttiin katsomaan Netflixiä. Se on ihan yhtä arvokas irtiotto, kuin kauniin kesäpäivän vietto riippumatossa.
Tulevalle syksylle minulla ei tällä kertaa olekaan kovin ihmeellisiä odotuksia. Odotan Netflix-sarjojen maratonkatselua. Odotan sitä, että voin tehdä uuden soittolistan ja fiilistellä sitä. Odotan sitä, että ei tarvitse odottaa kauniita kesäpäiviä ja että kauniista kesäpäivistä ei ole painetta osata nauttia.
En aio lähteä “huonon” kesän jälkeen syksyn kunniaksi “uuteen nousuun”, eikä sille ole tarvettakaan. Nyt olen tässä näin, ja syksy ja kaikki muutkin ajat ja vuodenajat tulevat sellaisina kuin tulevat. Olkoot se ihan okei. Näin tässä taannoin Morgan Harper Nicholsin aiheeseen sopivan sitaatin, joka puhutteli minua. Sitaatti menee vapaamuotoisesti suomennettuna näin:
“Anna heinäkuun olla heinäkuu. Anna elokuun olla elokuu. Ja anna itsellesi lupa olla sinut epätietoisuuden kanssa. Sinun ei tarvitse korjata eikä ratkaista kaikkea. Ja silti voit löytää rauhaa ja kasvaa muutoksen keskellä.”