Naton 75-vuotista olemassaoloa juhlistanut Washingtonin huippukokous oli näkökulmasta riippuen enemmän tai vähemmän onnistunut. Reilun vuoden puolustusliiton jäsenenä olleen Suomen tavoitteiden toteutuminen varmistui jo ennen kokouksen alkamista, sanoo tutkija Joel Linnainmäki Ulkopoliittisesta instituutista.
– Maavoimien alaesikunta Suomeen, Suomen siirtyminen Norfolkin (Naton yhteisoperaatiojohtoporras Yhdysvalloissa) alaisuuteen ja liittolaisten räätälöity läsnäolo Suomeen. Nämä ovat kaikki hyvin konkreettisia ja tärkeitä asioita Suomen puolustuksen kannalta, Linnainmäki luettelee.
Tutkija arvioi hyvän lopputuloksen johtuvan osin siitä, että Suomen puolustus- ja ulkoministeriöiden väki oli "puskenut" asioita eteenpäin jo ennen huippukokousta. Näin on hänen mukaansa ollut viisasta toimia.
– Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän meistä tulee yksi Naton jäsenmaa muiden joukossa ja sitä hankalampaa on edistää omia asioita. Nato on kuitenkin poliittinen liittokunta, jossa kaikilla on omia tavoitteitaan, Linnainmäki muistuttaa.
Nato viesti pelotteensa vahvistuneen
Washingtonin huippukokouksen julkilausumassa liittolaiset kertovat aikovansa hyödyntää täysimääräisesti Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien mukaan tuomat kyvyt ja integroida uusimmat jäsenmaat Naton suunnitelmiin sekä joukko- ja komentorakenteeseen. Tämän jälkeen todetaan vielä erikseen Naton aikovan luoda läsnäolon nimenomaan Suomeen.
Linnainmäen mukaan Ruotsin jääminen tässä yhteydessä mainitsematta kertoo osaltaan naapurimaiden erilaisesta sijainnista – Suomi on etulinjan maa.
– Ruotsissa myös ehkä vielä mietitään, että millaista Nato-läsnäoloa he maahansa haluavat ja tarvitsevat. Tarpeet ovat tietenkin erilaisia kuin Suomessa, Linnainmäki sanoo.
Hänen mukaansa Nato onnistui Washingtonissa liittokuntana viestimään riittävästi pelotteensa vahvistamisesta.
– Pääsihteeri Jens Stoltenberg pääsi kertomaan, että Natolla on nyt noin 500 000 sotilasta eriasteisessa nopeassa valmiudessa, eli liittolaiset ovat myös osoittaneet Natolle joukkoja, eivätkä suunnitelmat ole jääneet vain paperille, Linnainmäki sanoo.
Sadasta miljardista 40:een
Ukraina sai Washingtonista myönteisiä uutisia, mutta sotilaallisen avun määrän ja ennustettavuuden osalta kunnianhimo laski kuitenkin tuntuvasti alkuperäisistä suunnitelmista. EU:n piirissä puhuttiin aiemmin jopa sadan miljardin euron vuotuisesta tuesta, minkä jälkeen Naton pääsihteeri Stoltenberg ehti visioida Ukrainalle 60 miljardin euron monivuotista tukiohjelmaa. Lopulta päädyttiin "vain" yhdeksi vuodeksi varmuudella sovittuun 40 miljardin tukeen.
– Ukrainalle kaikki apu on tietysti tärkeää, mutta onhan tämä jonkinlainen pettymys verrattuna siihen, mistä lähdettiin liikkeelle ja mitä todelliset tarpeet taistelukentällä ovat, Linnainmäki sanoo.
Ukraina haluaisi Naton jäseneksi mahdollisimman pian, mutta Linnainmäen mukaan jo Suomen ja Ruotsin tapaukset osoittivat, ettei asia ole kovin yksinkertainen.
– Jos olisi lähdetty tässä huippukokouksessa avaamaan (Ukrainan) jäsenyysneuvottelut, vaikka asia on hyvin jännitteinen liittolaisten kesken, niin se olisi voinut johtaa kaoottisen tilanteeseen, jossa neuvottelut olisivat jumiutuneet heti kun ne on aloitettu, Linnainmäki arvioi.