Suomen arktinen ulottuvuus tuntuu yhtäkkiä olevan pelkkää puolustuspolitiikkaa. Muuten on hiiren hiljaista. On tärkeää keskittyä puolustukseen ja Itämereen, mutta ne eivät saa syödä alleen maantieteellisesti laajaa arktista aluetta.
Meillä ei ole varaa unohtaa arktista aluetta. Jos lankeamme pohtimaan sitä vain yhdestä näkökulmasta, teemme kohtalokkaan virheen.
Hallituksen edistämä Pohjoinen ohjelma on mainio Suomen kannalta. Se ei kuitenkaan korvaa arktista strategiaa. Pohjoisessa ohjelmassa on kyse lähinnä kasvusta, elinkeinoelämästä ja kansallisista asioista. Arktinen strategia ulottaa lonkeronsa kauemmas.
Suomen arktista strategiaa ei ole seurattu niin kuin oli tarkoitus, eikä sitä ole päivitetty. Nyt olisi sen aika. Ensimmäinen askel voisi olla neuvottelukunnan asettaminen, jotta strategiatyö saadaan käyntiin.
Lämpenevän ilmaston takia tulevaisuuden tärkeitä merireittejä kulkee arktisella alueella. Kehityksen kannalta välttämättömät mineraalit ovat arktisella alueella. Avaruusteknologia ja ilmastonmuutoksen torjunta tarvitsevat arktista aluetta.
Kyse on myös sosiaalisesta hyväksyttävyydestä ja paikallisista ihmisistä murroksen keskellä. Arktinen alue on monen ihmisen koti – ei ainoastaan rahasampo.
Arktinen kiinnostaa nyt maailmalla valtavasti. Miksi Suomi on niin hiljaa? Tutkimme, tunnemme, tiedämme ja osaamme arktisen politiikan. Se on meidän DNA:ssamme. Ei päästetä sitä käsistä.
Suomen pitäisi tehdä entistä kunnianhimoisempaa arktista politiikkaa. Se olisi isänmaallista ja viisasta. Nyt on hetki vaikuttaa siihen, onko tulevaisuuden arktinen alue sotatanner, loppuun kaluttu mineraalivarasto vai alue, jossa on hyvä elää, yrittää ja luoda uusia innovaatioita.
Arktinen politiikka vaatii yhteistyötä myös arktisten maiden kesken. Mikä on tulevaisuudessa Euroopan unionin rooli? Voisivatko Pohjoismaat löytää yhteyden arktisissa kysymyksissä entistä enemmän esimerkiksi Kanadan kanssa? Miten Suomi suhtautuu muiden maiden arktisiin avauksiin? Näihin kysymyksiin meidän on määriteltävä vastaus yhdessä.