Julkisessa keskustelussa nousee säännöllisesti esiin poronhoidon kriisi ja sen monet vaikeudet. Tutkijat (LK 8.9.) muistuttavat aivan oikein, että porojen ympärivuotinen tarhaus ei ole toimiva ratkaisu elinkeinon ongelmiin. Se heikentää eläinten hyvinvointia ja tekee toiminnasta entistäkin kannattamattomampaa.
Jos tarhaus ei kuitenkaan ole ratkaisu, on uskallettava katsoa tosiasioita silmiin: vapaa laidunnus eteläisellä poronhoitoalueella aiheuttaa valtavia ongelmia, joista kärsivät sekä poronhoitajat itse että alueen muu väestö.
Porotalouden näkökulmasta vapaata laidunnusta piinaavat laidunten kuluminen, pirstoutuminen ja suuret petovahingot. Elinkeinon ulkopuolisille ongelmat näyttäytyvät kuitenkin vielä konkreettisemmassa valossa. Porot liikkuvat ja asettuvat ihmisten pihapiireihin, tuhoavat viljelijöiden peltoja ja ovat alati maanteillä liikenneturvallisuusriskinä autoilijoiden kiusana.
Kun eteläisen alueen porotalous näyttää kaikilta osin olevan taloudellisesti huonosti kannattavaa, niin on syytä kysyä, mitä järkeä elinkeinoa on ylläpitää massiivisilla tuilla ja petokorvauksilla. Yhteiskunnan näkökulmasta toiminnan työllistämishyöty on vähäinen. Osa eteläisen poronhoitoalueen poronomistajista on jo valmiiksi sivutoimisia, jolloin pääasiallinen toimeentulo saadaan muista töistä tai eläkkeistä.
Vaihtoehdoksi nykyiselle umpikujalle ehdotankin, että eteläisen poronhoitoalueen porotaloudesta luovuttaisiin kokonaan. Tämä ei tarkoita ihmisten jättämistä tyhjän päälle. Ne poromiehet, jotka saavat elantonsa yksinomaan poronhoidosta, ansaitsisivat reilun pelastusrenkaan.
Nykyisin petokorvauksiin ja tukiin uppoavat varat voitaisiin ohjata suoraan näiden ammattilaisten tukemiseen: ikääntyneille voitaisiin maksaa kohtuullista eläkettä ja nuoremmat poronhoitajat kouluttaa yhteiskunnan varoin uusiin ammatteihin. Tämä ratkaisu säästäisi veronmaksajien rahoja, vähentäisi alueellisia ristiriitoja ja parantaisi liikenneturvallisuutta.
Ylä-Lapin porotalous – jossa elinkeinolla on aivan toisenlainen kulttuurinen ja maantieteellinen perusta – saa ja sen pitääkin säilyä ennallaan.
Toivottavasti selvitysmiehen raportista selviää, kuinka merkittävä osuus eteläisen poronhoitoalueen rahavirroista hyödyntää ko. poronhoitoalueen asukkaiden taloutta, työllisyyttä ja mistä porotalouden rahat tulevat. Tulevatko ne porotuista, petokorvauksista, poromatkailusta vai teurastuloista. Se raportti ohjatkoon eteläisen poronhoitoalueen tulevaisuuden näkymiä.