Suomen terveydenhuolto on vaikeuksissa, joiden syiksi on mainittu usein paheneva työntekijä- ja rahapula. Entä jos vika onkin järjestelmässä?
Tätä mieltä ovat professorit Olli-Pekka Ryynänen ja Erkki Vauramo, joiden mukaan terveydenhuoltomme vakavimmat ongelmat ovat seurausta paitsi lääketieteen paisumisesta ja monimutkaistumisesta myös itse luomastamme pirstaleisen byrokraattisesta järjestelmästä, johon sote-uudistus ei ole tuonut helpotusta (Kaks – "Hyvinvointialueiden seuraava askel").
Ongelman ydin ei ole hoitaja- tai resurssipulassa – Suomen terveydenhuollossa on väestömäärään suhteutettuna lähes maailman korkein työntekijämäärä – vaan hajautetussa, toiminnaltaan monimutkaisessa ylikapasiteettimallissamme, jota rahoitusmekanismi ja ex-sairaanhoitopiirien keskinäinen kilpailu ovat ruokkineet.
Terveydenhuoltoomme on muodostunut kalliita ja ylimitoitettuja siiloja eli himmeleitä. Kalleudestaan huolimatta palvelut eivät ole tasalaatuisia, vaan ne vaihtelevat eri puolilla maata.
Suomessa on verrokkimaihin verrattuna enemmän sairaalapaikkoja ja pidemmät hoitoajat, mikä syö osaltaan resursseja. Kuntoutusta on vähemmän, mikä lisää kalliimman ympärivuorokautisen hoidon tarvetta.
Professorikaksikko ei usko, että sote-vaikeudet väistyvät voimavaroja eli työntekijöitä ja rahaa lisäämällä. Heistä se voi jopa pahentaa ongelmia, koska kasvun rajat tulevat joka tapauksessa vastaan.
Ryynänen ja Vauramo ehdottavatkin perusterveydenhuollon sisällön ja tavoitteiden uudelleenarviointia. Päätavoitteita olisi kaksi – viiveettömät perusterveydenhuollon palvelut ja pitkäaikaissairauksien hallinta – joille kaikki muu sote-toiminta olisi alisteista.
Professorit vähentäisivät hyvinvointialueita 21:sta 12:een, poistaisivat perusterveydenhuollon asiakasmaksut, lisäisivät yksityisen palvelutuotannon käyttöä ja keskittäisivät terveysasemia niin, että ne olisivat vähintään neljän lääkärin toimipisteitä. Alueellinen suunnitteluvastuu siirtyisi viiden yliopistosairaalan yhteistoiminta-alueelle.
Sote-uudistuksen synnyttäminen vei päättäjiltä useamman hallituskauden, eikä lopputulos mairittele. Uudet hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa vasta reilut neljä kuukautta, mutta tiedossa on jo, etteivät vaikeudet ole väistymässä – hoitojonot kasvavat, päivystykset ruuhkautuvat ja hyvinvointialueiden rahat ovat jatkuvasti lopussa. Samaan aikaan julkisuudessa käydään yhä keskustelua ongelman juurisyistä.
Tulevalla hallituksella riittää tekemistä valtiotalouden tasapainottamisessa, missä rahasyöppö sote näyttelee isoa roolia. Päättäjien on löydettävä keinot, joilla järjestelmä saadaan toimimaan paremmin vähemmällä rahalla.
Se voi kuulostaa mahdottomalta tehtävältä, muttei ole sitä, jos poliittista tahtoa ja ennen kaikkea uskallusta on riittävästi.
P.S.
Edes Suomea uhkaava, miljardien eurojen hiilinielulasku ei ole tehnyt meistä EU-vastaisia. EU-myönteisyytemme on yhä ennätystasolla ja jäsenmaiden kärkikastia (EVA/Arvo- ja asennetutkimus). Kaksi kolmesta suomalaisesta suhtautuu EU-jäsenyyteen myönteisesti ja vain alle 20 prosenttia kielteisesti. Puolueista EU-kielteiset ovat enemmistö vain perussuomalaisissa, jonka senkin kannattajista lähes joka neljäs liputtaa jo EU-jäsenyyden puolesta. Tämä ja vieläkin vankempi Nato-kiimamme kertovat halustamme olla osa turvallisen tuntuista länttä.