Yli 200 Suomen kuntaa 309:sta on päättänyt nostaa ensi vuoden kuntaveroaan – Lapissakin yli puolet kunnista. Pääsyy tähän on sote-uudistus.
Vastaavaa kuntaveron nostosumaa ei ole nähty koko 2000-luvulla. Edellinen ennätys on vuodelta 2010, jolloin 181 kuntaa päätyi korotukseen. Tuolloin syy oli globaalissa talousromahduksessa. Normaalivuosina veroaan korottaa ja laskee yleensä muutama kymmenen kuntaa. Tällä kertaa laskijoitakin on lähes sata.
Kuntaveron nousu tietää aina lisää maksettavaa kuntalaisille, joita on tässä tapauksessa yli kolme miljoonaa. Tällä kertaa lisämaksu ei jää kuntaveroon, sillä 245 manner-Suomen kuntaa on päättänyt nostaa myös maapohjien veroprosenttia.
Kyse on kiinteistöverotuksen muutoksesta, missä maapohjat erottiin asuinrakennuksista yleisen kiinteistöveroprosentin sisällä. Hallitus kohdensi verorasitusta maapohjille nostamalla veroprosentin vaihteluvälin alarajaa, ja moni kunta tarttui täkyyn.
Reilut puolet kuntaveroaan nostavista kunnista tyytyy pyöristämään veroprosenttiaan seuraavaan kymmenykseen, lopuissa nosto on suurempi. Korotusten myötä kuntien väliset veroerot kasvavat entisestään. Alhaisin vero on Kauniaisessa (4,36) ja korkein Ylivieskassa (10,36).
Lapin kuntien keskiverto veroprosentti on ensi vuonna 8,39, kun koko maan kuntien luku on 7,46. Lapissa korkeinta kuntaveroa perii Kemi (9,6) ja alhaisinta Inari (6,4).
Ennen sote-uudistusta kunnat saivat valtionosuuksia sote-palvelujen järjestämiseen. Kyse oli isoista rahoista, sillä sote-palvelut haukkasivat valtaosan kunnan rahoista. Nyt sote- ja pelastuspalvelut ovat hyvinvointialueiden vastuulla. Alueet saavat rahansa suoraan valtiolta.
Sote-uudistus laski kaikkien kuntien verotusta, kun siitä lohkaistiin 12,64 prosenttia alueille. Samalla kunnilta lähti sote-menoja vastaava osuus valtionosuuksista. Niiden romahdus on vaikuttanut eri kuntiin eri tavalla – toiset ovat kärsineet muita enemmän. Häviäjiin kuuluu yli puolet kunnista.
Lapissa hyvä esimerkki kärsijästä on Kemi, jonka valtionosuudet ovat lähes kaksi miljoonaa euroa miinuksella.
Voittajakuntia ovat karkeasti jaoteltuna kunnat, joissa on monipuolinen elinkeinorakenne ja sen myötä vahva kiinteistöveropohja. Häviäjiä ovat varsinkin elinkeinopohjaltaan kapeat muuttotappiokunnat. Eli se puoli kunnista, jolla meni jo hyvin, pärjää jatkossakin ja toisella puolella, jolla on mennyt huonosti, menee entistä huonommin.
Tämä ei ollut sote-uudistuksen tarkoitus – veromuutoksen piti olla neutraali sekä veronmaksajille että kunnille. Ainakaan jälkimmäisille se ei ole ollut sitä ja kaikki merkit viittaavat siihen, että myös useimpien kuntalaisten maksut ovat kasvussa.
P.S.
Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mitä se onkin globaalissa mittakaavassa. Asenteissamme on silti yhä korjattavaa ainakin politiikan rintamalla, sillä alle 40 prosenttia suomalaisista näkisi erittäin mieluusti naisen poliittisena johtajana eli Suomen tapauksessa pääministerinä. Vastaava prosenttiluku on Tanskassa 60, Islannissa 65, Norjassa 72 ja Ruotsissa 78 (Reykjavik-indeksi). Tulos on sikäli hämmästyttävä ja hämmentävä, että Suomessa on nähty nainen sekä presidenttinä että pääministerinä, jälkimmäisenä jopa useampaan kertaan.