Kolumni: Kie­li­muu­ri ui­ma­hal­lis­sa ja muita arkisia koh­taa­mi­sia tu­ris­ti­kau­pun­gis­sa

Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

Pääkirjoitus

Sote-ku­lu­jen kasvun hil­lin­tä vaatii ra­di­kaa­le­ja pää­tök­siä, joilta Lap­pi­kaan ei ole suo­jas­sa – sai­raa­la­ver­kos­ton kar­sin­nan lisäksi esiin ovat nous­seet maa­kun­ta­ve­ro ja aluei­den yh­dis­tä­mi­nen

Lapin hyvinvointialueen (Lapha) päättäjät ovat etsineet läpi talven kuumeisesti keinoja, joilla aluetalous saataisiin tasapainoon – aluehallituksen on määrä kertoa etsinnän tuloksista keskiviikkona. Työmaa on ollut maan vaativin, sillä Laphalla oli viime vuonna suurin alijäämä suhteessa asukaslukuun.

Häävisti ei mene tosin muuallakaan. Valtaosa Suomen 21 hyvinvointialueesta on reilusti miinuksella ja yli puolella taloustilanne on aiemmin ennakoituakin huonompi. Alueiden yhteen laskettu kokonaisalijäämä on noussut 1,35 miljardiin euroon, mikä pitäisi saada katetuksi 2026 mennessä. Vaikeuskerrointa lisää kustannusten jatkuva nousu.

Tiedossa on jo, ettei alijäämän kattaminen onnistu ilman kunnianhimoisia, määrätietoisia ja rohkeita uudistamis- ja kehittämistoimia eli radikaaleja muutosohjelmia. Asioita on alettava tehdä uudella tavalla heti, eikä joskus tulevaisuudessa. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös Lappia.

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) ei vastusta maakuntaveroa.
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) ei vastusta maakuntaveroa.
Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps.) sote-puheita on leimannut tähän asti varovaisuus, mutta nyt tähän näyttää tulleen muutos. Hän muistuttaa aiheellisesti (MT 9.2.) , että sote-säästöiltä, kuten esimerkiksi sote-palveluverkoston karsinnalta on mahdotonta välttyä, kun valtiotaloutta tasapainotetaan – ovathan sote-menot kolmasosa julkisen talouden kaikista kustannuksista.

Sote-ministeri nostaa esiin keskussairaaloiden määrän vähentämisen, vaikka varookin merilappilaisena mainitsemasta nimeltä Länsi-Pohjan sairaalaa. "Sairaalaverkoston tehostaminen lienee välttämätöntä, kun väestö keskittyy yhä enemmän etelään. Samalla Lappi ja Itä-Suomi tyhjenevät", Juuso sanoo ja väläyttää parlamentaarisen työryhmän perustamista asian eteenpäin viennin varmistamiseksi.

Sote-ministeriön asettama sairaalaverkkotyöryhmä on jo esittänyt keskussairaalaverkoston karsimista puoleen nykyisestä. Vaikka Orpon hallituksen ohjelmassa mainitaan sairaalaverkoston tehostaminen, päätösvalta mahdollisessa sairaalakarsinnassa on ohjattu seuraavalle hallitukselle.

Hallitus suunnittelee parhaillaan valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) johdolla lisäleikkauksia budjettiin. Juuso uskoo niiden kohdistuvan myös sote-menoihin, joista pitää säästää jo nykypäätöksillä 1,3 miljardia euroa. Hän ei suljekaan pois hyvinvointialueiden vähentämistä ja väläyttää myös maakuntaveroa. "Tämä (verosta luopuminen) on yksi Sanna Marinin hallituksen sote-uudistuksen suurimmista valuvioista."

Maakuntavero sisältyi alun perin Marinin hallituksen sote-uudistukseen, koska sen katsottiin kannustavan alueita tehokkaaseen taloudenpitoon. Vero putosi uudistuksesta keskustan vaatimuksesta – lopulta vain vasemmistoliitto ja vihreät olisivat säilyttäneet veron.

Keskustan ja sdp:n mielenmuutokseen vaikutti parlamentaarisen komitean selvitys. Siinä todettiin, että uusi vero voi kasvattaa hyvinvointialueiden välisen veroeron jopa 11 prosenttiyksikköön. Vähäväkisiä ja ikääntyneitä maakuntia, kuten Lappia, uhkasi veroasteen jyrkkä nousu.

Juusoa tämä ei tunnu häiritsevän. Hän sanoo suhtautuvansa "lähtökohtaisen myönteisesti" maakuntaveroon, koska se "toisi liikkumavaraa rahankäyttöön".

Näkemys on mielenkiintoinen paitsi Lapin myös puoluepolitiikan näkökulmasta. Sekä perussuomalaiset että kokoomus ovat vastustaneet alusta lähtien maakuntaveroa, jota on turha etsiä hallitusohjelmasta. Sote-ministeri näyttää siirtyneen tässä asiassa vihervasemmistovihollisen leiriin.

P.S.

Marinin hallitus myi sote-uudistuksen kansalle lupauksilla, jotka ovat paljastuneet sittemmin silkaksi sumutukseksi. Uudistuksen piti kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa sote-palvelujen yhdenvertaisuutta, saatavuutta ja laatua sekä hillitä sote-kustannusten nousua. Toisin kävi. Sumutukseksi voidaan lukea myös keskustan aluevaalilupaukset vahvemmista lähipalveluista ja sote-asemasta joka kuntaan. Ensimmäisen hyvinvointialuevuoden jälkeen näyttää yhä vahvemmin siltä, että sote-uudistuksessa ei ole kyse paremmasta palvelusta, vaan säälimättömästä säästökuurista.