Kolarin valtuusto vaihtaa puheenjohtajaa, mikä on vastoin valtuustoryhmien kesän 2021 kuntavaalien jälkeen sopimaa työnjakoa. Syy vaihtoon löytynee valtuustojohtaja Mikko Lipposen suulaudesta – miehen kerrotaan puhuneen kriittisesti Hannukaisen kaivoshankkeesta Rovaniemellä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.
Lipponen kuuluu Kolarin kylät ja tunturit -ryhmään, mikä on viidellä valtuutetullaan valtuuston toiseksi suurin ryhmä. Suurin on niin ikään sitoutumaton Kolari 21, jolla on kuusi valtuutettua. Keskustalla on viisi ja vasemmistoliitolla neljä valtuutettua.
Vaikka sitoutumattomilla on valtuustossa enemmistö, niiltä puuttuu yhteinen linja, mikä tarkoittaa Kolarin tapauksessa suhtautumista Hannukaisen kaivoshankkeeseen.
Lipponen kokee, että valtuustokausi alkoi hyvässä, uutta yhteistyötä rakentavassa hengessä, mutta "nyt näyttäisi tapahtuneen paluu vanhaan toimintakulttuuriin" (LK 21.4.).
Sitoutumattomien menestys oli 2021 kuntavaalien ilmiö. Erilaiset sitoutumattomien ryhmät valtasivat Lapissa 57 valtuustopaikkaa eli lähes saman verran kuin kokoomus, perussuomalaiset ja vasemmistoliitto. Taakse jäivät sdp ja vihreät.
Huomattavin käänne koettiin Kolarin lisäksi Enontekiöllä, Pelkosenniemellä, Sodankylässä ja Ylitorniolla, missä sit.-ryhmät ottivat jättimäisen vaalivoiton ja saivat vahvan aseman kunnallisessa päätöksentekokoneistossa.
Sitoutumattomien menestyksen takana oli kuntalaisten kasvava pettymys päättäjiin ja varsinkin puolueisiin. Usein taustalla oli joku kunnalliseen päätöksentekoon liittyvä, pidempään jatkunut erimielisyys, joka oli jakanut puolueväen kahteen tai useampaan toisiaan kyräilevään leiriin. Joukossa oli myös yhden asian ympärille syntyneitä ryhmiä, joiden tausta ei ollut puoluepoliittinen.
Puolueista riippumattomille ryhmille oli tilausta. Äänestäjän toiveissa oli muutos, missä vanhalle, sisäsiittoiseksikin moititulle hyväveli- ja -siskojärjestelmälle voitaisiin sanoa hyvästit ja edessä olisi uusi aika, missä päättäjät alkavat kuunnella jälleen kuntalaisia puolueen sijasta.
Sitoutumattomuuden alkuhuuma näyttäisi olevan ohi. Monissa kunnissa, muissakin kuin Kolarissa, on palattu arkeen, missä äänestäjien valitsemat ihmiset ja heidän muodostamansa ryhmät yrittävät päästä yksimielisyyteen monimutkaisista asioista. Se ei ollut helppoa ennen ja nyt se on vieläkin vaikeampaa – onhan valtuustossa entistä enemmän erilaisia mielipiteitä ja soviteltavaa.
Politiikassa päästään tuloksiin vain, jos päättäjien enemmistö kykenee kompromissikeskeiseen politikointiin. Kunnanvaltuustossakaan ei pärjää periksiantamattomalla ehdottomuudella, vaan rakentavalla yhteistyöllä yli ryhmärajojen. Onnekkaimpia kuntia ovatkin ne, joiden päättäjät taitavat joukkuepelin jalon taidon.
P.S.
Selkeä enemmistö suomalaisista – 68 prosenttia – suhtautuu myönteisesti ydinvoimaan ja vieläkin useampi pitää sitä tärkeänä keinona torjua ilmastonmuutosta. Kielteisiä tunteita ydinvoimaa kohtaan kokee enää kuusi prosenttia kansasta ja vain prosentti on kielteisyydessään ehdoton. Ydinvoiman kannatus ei ole koskaan aiemmin ollut Suomessa yhtä korkealla tasolla, mikä viitannee siihen, ettei ydinvoima ole Suomessa enää ideologinen kysymys. Toisin ovat asiat Saksassa, joka sulki äsken loputkin ydinvoimalansa nimenomaan ideologisista syistä.