Enemmistö päättää monesti, kuka on ns. hullu. Sellaiseksi leimataan monesti ajatuksiltaan ja elintavoiltaan poikkeava yksilö. Lievempi muoto on ns. kylähullu.
On varmasti muitakin määritelmiä ja kriteerejä. Hulluus on myös vakava sairaalloinen tila. Varhemmin hullunleiman saattoi saada aika kevein perustein, mutta oli tietenkin painaviakin syitä.
Hulluja eli mielisairaita varten alettiin perustaa ja rakentaa mielisairaaloita, joista erityisen kuuluisa oli Niuvanniemi. Myös muutamista sen potilaista tuli kuuluisia. Oulun mielisairaalassa oli kuuluisa ylilääkäri, Konrad von Bagh. Kun joku päätyi sairaalaan, oli tapana todeta suomalaisittain, että hänet oli viety Vompakille. Pohjoista hulluutta on tutkinut Oulun yliopiston professori Petteri Pietikäinen, jonka teokset ”Kipeät sielut. Hulluuden historia” ja ”Potilaana Piirillä” ovat tunnettuja.
Kun Tornion piirilääkäri päätti 1800–1900-luvun vaihteessa tutkia, mikä oli Peräpohjolan kuntien tilanne hulluuden saralla, hän pyysi kuntia kertomaan omakohtaisesta tilanteesta. Hän saikin toinen toistaan mielenkiintoisempia vastauksia.
Silloinen Simon kunnan esimies kertoi tilanteesta, mutta selvästi vähätteli surkeutta, johon muutamat olivat joutuneet. Hän vakuutteli, että Simossa oli vain kolme hullua.
Hän kertoi eräästä Simoniemen kirkonkylän suurtalon aikamiespojasta, joka oli potenut mielentilaa jo kymmeniä vuosia. Raukka oli ollut suljettuna hirsitönöön, johon oli päässyt vain pienen luukun kautta. Siitä häntä oli ruokittu ja välistä tarkkailtu, elikö mies vielä. Kunnanesimies piti salaisuutenaan, kuinka usein ja milloin hoidonkin huonetta siivottiin. Tuskin kovinkaan usein.
Esimies paljasti, että mainitun miehen omaiset olivat pyytäneet, että hoidokki vapautettaisiin hirsivankilastaan. Niin olikin tehty ja keksitty tuohon aikaan sopivaksi katsottu tapa pitää miestä silmällä. Hänet oli tuotu tupaan, mutta ei ollut suinkaan päästetty vapaasti liikkumaan, vaan oli kytketty kettingillä peräseinään kiinni – kuten lehmät.
Olisiko tästä keksinnöstä syntynyt termi ”seinähullu”, on vaikea sanoa. Seinähulluus on mielestäni oli aika paha hulluuden laji. Jonkinlaisena perusteluna, miksi mies oli vapautettu, kunnan esimies totesi, ”että nyt hän onkin jo vanha mies”.
Poikkeavia ihmisiä oli kaikissa pitäjissä, lähikunnissa ja kauempanakin. Tunnettuja ”originelleja” olivat esimerkiksi Kemin maalaiskunnan ”Kalkkimaanpappi” ja Haapaveden ”Viina Matti”, jotka olivat taiteellisia ja selvästi älykkäitä persoonallisuuksia.
Molemmat tekivät pilkkarunoja isokenkäisistä ja heidän toilailuistaan. Joskus hullut olivat myös uskonnollisia, taiteellisesti lahjakkaita, jonkinlaisia tietäjiä ja siten huomiota herättäviä.
Lapsuudestani muistan kaksi kylähullua, jotka olivat serkkuja keskenään. En tiedä heidän hätyytelleen koskaan lapsia tai tehneen kenellekään mitään pahaa.