Matkailu: Vaa­ral­li­siin paik­koi­hin py­sä­köi­dyt tu­ris­ti­bus­sit ja vuok­ra-au­tot kuu­men­ta­vat tun­tei­ta Ro­va­nie­mel­lä, poliisi vetoaa kul­jet­ta­jien vas­tuu­seen

Onnettomuudet: SVT: Kii­ru­nas­sa et­si­tään ka­don­nut­ta kelk­kai­li­jaa

lumivyöry: NRK: Nuori nor­ja­lais­mies kuoli lu­mi­vyö­rys­sä Nor­jas­sa

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Kolumni
Tilaajille

Sil­män­kään­tö­temp­pu kääntää kiireen yksilön syyksi, vaikka juu­ri­syyt ovat ra­ken­teis­sa

Minulla on aina kiire. Kiire kasvaa vuosi vuodelta. Uudet työt kasaantuvat vanhojen päälle, koska en halua tai voi tehdä töitä huonosti.

Kiire on jaettu, nykyaikaa määrittävä kokemus. Harva saa enää tehdä työtään rauhassa ja niin hyvin kuin osaisi ja jos alkaa viilaamaan, on ongelmissa.

Aina kun valittaa kiireestä, joku tulee valistamaan, että kiire on asennekysymys. No ei muuten ole. Kiireellä on rakenteelliset juuret. Elämme maailmassa, jossa työt pitäisi tehdä jatkuvasti tehokkaammin, jotta työstä saataisiin revittyä lisäarvoa. Kiire on rakennettu nykytyön tuottavuuden sisään.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.